Mukava päivä

 Nyt on kirjoittamisen paikka. Sain ystäviltäni M:ltä ja A:lta kirjan 25-vuotis syntymäpäivälahjaksi.  Tunnustan, etten ollut kuuna kullan valkeana kuullut kirjailija Jari Järvelästä. Nyt olen kuullut ja luenkin täyttä päätä lahjakirjaani Mozzarellakuu. Lämmitti jo heti alussa mieltäni, koska kirjailija oli tarinassaan Cádizissa, joka on lounaisessa Espanjassa Andaluziassa ja koska minäkin olen Cadizissa reissannut. Tosin en reppu selässä, kuten kirjan pariskunta, joka on siellä matkailemassa. Heillä satoi, meillä oli pouta. Olin mieheni kanssa. Cádizista he siirtyivät Marrakechiin, jonne me taas emme siirtyneet. Vaikka kylläkin  muuten myöhemmin käväisimme  Marokossa. Mutta tästä ei tule  minun matkakertomustani, vaikka mieli tekisi.

Kävin samaisen M:n kanssa Ateneumin Edelfelt-näyttelyssä. Moni muukin oli päättänyt samoin. Ihmisletkat hiukan häiritsivät taide-elämystämme. Katselimme kuitenkin urheasti  Edelfeltit läpi ihastellen  Louis Pasteurin muotokuvaa ja Lukevaa pariisitarta ynnä muita mestariteoksia. Niitä oli koottu näyttelyyn sieltä ja täältä meidän nautittavaksemme. Elli Tompuri, jonka olen tottunut näkemään Kansallisteatterin seinällä, oli nyt Ateneumissa sekin.

No, ja taiteen parista käppäilimme Fazerin Samppanjabaariin Stockmannille. Olemme sen usein tehneet aiemminkin. Puhuimme  taiteestakin, mutta enemmän muusta, koska viime tapaamisesta oli kulunut pitkälti aikaa. Tilasimme "kuukauden samppanjaa" lasilliset ja lisäksi kummallekin suolainen pala. Oli mukava iltapäivä. Tunsin olevani kovasti sivistynyt kaiken jälkeen. Etupäässä Taiteen jälkeen.

Aloitin siis heti illalla Järvelän kirjan lukemisen. Sivuun jäävät nyt toistaiseksi niin George Orwellin kuin Orhan Pamukin teokset. Ihanaa, kun yöpöydällä on kirjoja. Luen nimittäin kaikkein mieluiten juuri iltaisin vuoteessa. Saatan samalla mutustella joko pähkinöitä tai viinirypäleitä tai molempia yhtäaikaa. Viinirypälehän on tuleva rusina ja ne taas sopivat hyvin pähkinöiden kanssa.

K soitti ja muistutin maanantaisesta tapaamisestamme. Lähdemme viettämään Helsinki-päivää.Se on ikäänkuin velvollisuus, koska kumpikin olemme paljasjalkaisia stadilaisia.  Jos sille päälle satun, kerron sitten Helsingin  syntymäpäivän vietosta. Täyttää 473 vuotta. Ei mikään tyttönen, mutta ei vielä mummukaan. Esimerkiksi Roomaan verrattuna vasta vallan vauva.