Päivää, vaikka ei tunneta

 Hei taas. Sadetta luvattu. Katsotaan. Riippuu sateen laadusta, lähdenkö kauppareissulle. Tarvitsen vihannespaistoksen raaka-aineet. Olen saanut pakastimeen hiukan tilaa, että mahtuu. Mekkosillaan olin ensimmäisen kerran eräänä päivänä liikenteessä. Tuntui oikein mukavalta ja varsinkin kevyeltä. 

Ulkomaalaisilta turisteilta kysytään joskus Suomessa saaduista kokemuksista. Usein sanovat, että suomalaiset eivät vastaa tervehdykseen "katselevat vain". Emme vastaa, kun ei tunneta. Ensin pitää esittäytyä ja sitten sanotaan päivää. Suomalainen kun ei kaikkia ison maailman tapoja ole vieläkään omaksunut. Vaikka ulkomailla matkatessamme kohtaamme käyttäytymistapoja, mutta kotiin tultua ollaan taas niin "suomalaisia". Emme liioin monen turistin mukaan ole helposti lähestyttäviä. Sama siinäkin, että kun ei tunneta. Lähelle saa tulla kun tunnetaan. Tulee mieleen tässä kohdin, että miten sitten aletaan tuntea, että pääsisi likemmäksi?

Se on nyt kovasti jalkapalloa päivät pitkät. On pätkiä päivän peleistä, uusintoja ja suoria lähetyksiä. Kivaa pelejä on katsella. On herroja portugalilainen Rolando ja Messi Argentiinasta. Pitää tietää. Ovat taitavia ja nuorten idoleja, sankareita. Suomea ei vain joukossa näy. Me olemme pesäpalloväkeä. Jääkiekkokin menettelee. Jalkapallo on hiukan jotenkin ikään kuin vieraampaa. Potkupalloksi sitä ei ole korrektia sanoa. Vaikka potkimisen varassa peli onkin. Huikeita hyppyjä jos on tarvis, tahallisia ja tahattomia kimppuun käymisiä. Pelituomarilla viuhahtaa kädessä keltainen tai punainen kortti. Välillä on juomatauko. Kaikki juovat. Sitten taas potkimaan. Muinoin Kumpi ja Kampi pelasivat. Kumpi voitti. Vai voittiko?