Kirjeen kirjoittaminen historiaa

Tässä taas istun tekstiä jahkaillen jotain tähän uuteen blogiin. Sunnuntai meni hissukseen kotioloissa. Lauantaina oli ystävä ja toi kotitekoisia marenkeja. Olen lueskellut Antti Tuurin kirjaa ja katsellut tv:täkin. Viikonloppu oli ja se meni.

Minulla on Italiassa ystävä. Kirjoittelemme toisillemme kirjeitä. Niitä vanhanaikaisia paperisia kirjekuoressa. Olemme sitä tehneet vuosikaudet. Ystäväni on naimisissa siellä ja asuu Napolin lähellä. Niin etelässä Italiaa en ole koskaan ollut. En edes Roomassa. Toscanassa kyllä muutaman kerran. Kirjeen kirjoittaminen ja sen saaminen on hauskaa. Kirjehän on monologi ja saa puhua itsekkäästi kenenkään keskeyttämättä. Sen lukeminen voi olla katkolla tai sen voi jättää kokonaan lukematta. Niiden kirjoittaminen on vähentynyt. Nyt tekstiviestitetään ja lähetetään sähköpostia. Puhelimellakin saadaan yhteys toiseen henkilöön. Postia liikelaitoksena ei enää tarvita samassa määrin kuin ennen. Mutta joulukorteista ei suomalainen ole luopunut.

Kun tuli Italiasta puhe, niin kerron matkustaneeni aikoinani silloin tällöin. En tiedä, olenko paljon, se kun on suhteellista, mikä on paljon. Jo vanhempieni kanssa lapsena ja siitä se on jatkunut, paitsi ei enää viime vuosina. Mieheni sairastui ja olin hänen omaishoitajanaan 12 vuotta. Matkustamiset eivät tulleet kysymykseen. Tosin alkuvuosina hänen jaksaessaan istua pyörätuolissa, matkailimme Tallinnaan ja Tukholmaan. Sitten hänestä tuli vuodepotilas. Kodin makuuhuone muuttui sairaalan oloiseksi ja minusta tuli kotikutoinen sairaanhoitaja. Opin kaikenlaista. Vuodet vierivät ja neljä vuotta sitten syyskuussa mieheni jätti minut ja siirtyi tästä maailmasta pois. Minun vieressäni eräänä yönä nukkuessaan lähti. Minusta tuli leski.

Toista blogiani olen kirjoitellut aika kauan, vuosia. Tietyistä syistä tahdoin tämän toisen ja siinä oli avittamassa ystäväni. Kirjailijat sanovat joskus kirjoittavansa itselleen ja niin ainakin toistaiseksi on tämän blogin kanssa, jos ei kukaan tätä löydä. Siispä minäkin oikeiden kirjailijoiden tapaan kirjoitan itselleni.