Huoli Stockmannista

Aurinkoista päivää kirjoituspöytäni ääreltä. En saanut värikasetteja tulostimeeni ja kävin tiukkasanaisen keskustelun lepsusti asioitaan hoitavan liikkeen kanssa. Kuulemma värit tulevat Ruotsista ja "sieltä lähetetään silloin kuin haluavat". En uskonut. Olin samasta kaupasta ostanut printterini ja silloin jo kysyin, ovatko värit aina myynnissä. Ovat. Eivät siis ole. Miksi myydä Canon-merkkinen laite, eikä siihen värejä? Nyt maksoin etukäteen muutamista kaseteista ja luvattiin kahden viikon aikana minulle ilmoittaa, kun Ruotsi niitä lähettää. Kummallista politiikkaa. Miksi ostamisesta tehdään näin vaikeaa ja sitten ihmetellään, miksi kauppa ei käy? Olen menossa ehkä huomenna kaupungille ja sielläkin on sama elektroniikkaliike kuin se, mikä ei asuinalueellani pysty hyvään asiakaspalveluun. Käyn siellä.

Taas on minulla mansikoita. Olen mansikkafriikki. Syön mahdottomat määrät mansikoita kesäisin. Nyt menossa lajike Lumotar. Makea ja mansikkainen. Mansikassa on suurin osa vettä ja mansikasta saa helposti päivän C-vitamiinitarpeensa. Litrassa kaloreita runsas 200. Ja minä voin pistellä näitä epähedelmiä yhtäkyytiä kaksikin litraa.  Nyt toppuutellaan!! Olen aina liiallisuuksiin taipuvainen.

Huomenna myös Keskuskadun kahvikauppaan. Kapselit alkavat kotona loppua. Kirjoitin jo listan haluamistani kuin myös kalkipoistoaineesta. Suoritinkin juuri puhdistusoperaation laitteessani.  Kone ilmoittaa, koska se moista kaipaa ja minä aina tottelen. Tovi siinä menee, kun vaiheita on monta. Onneksi laite tekee itsekseen suurimman osan. Tekniikka on niin ihmeellistä!

Keskustelin eilen pitkään Stockmannin myyjän kanssa työpaikkansa tulevaisuudesta. Myyjä oli tullut taloon vuoden alussa ja pelkää mitä tuleman pitää. Olin julman rehellinen ja kerroin oman arveluni vanhan tavaratalon tulevista tapahtumista. Nyt jo vuokrattu liiketiloja eli luovuttu kirjoista, elektroniikasta, leikkikaluista ja ruuasta. Tämä tulee mielestäni jatkumaan, kunnes jäljellä on pelkkä nimi ja sekin jää historiaan. Minusta tämä kaikki on koko maalle suuri häpeä ja syytän osin kaikenlaisia marketteja ja verkkokauppaakin, jotka vieneet asiakkaita. Meitä, jotka nautimme henkilökohtaisesta palvelusta kaupoissa, varten ei kannata tuottamatonta yritystä pitää. Tämän murheellisena ymmärrän. Olen kiitollinen ja iloinen, että olen saanut Stockmannista nauttia ja teen sitä jo kolmannessa polvessa. Stockmann on aina ollut perheeni kauppa, josta on saanut kaiken tarvitsemansa. Nykyisin ei enää aivan niin ole. Muissakin maissa suuret tavaratalot kärvistelevät muuttuneen maailman melskeissä. Emme ole ainoita.