torstai 9. heinäkuuta 2020

Järki vai tunne?

Pian pääsee matkustamaan jonnekin päin maailmaa. En minä mihinkään lähde. Korkeintaan kaupungille. Ja sekin ajatuksena mietintämyssyn alla. Ehkä tänään, ehkä huomenna. Asiaa on aikaa pohtia ja tarkasti se onkin tehtävä. Juuri eilen juttelin erään ystäväni kanssa, että en yleensä mitään suunnittele. Päähän pälkähdykset ovat aina kuuluneet elämääni. Se on lystimpää niin.

Kerran tein testin: järki- vai tunneihminen. Muistaakseni tulos oli järki-ihminen, jota en tietenkään hyväksynyt siltä istumaalta. Istuen testin nimittäin tein. En edes usko tämmösiin testeihin. Joskus on hienoa luulla olevansa järki-ihminen. Pidän itseäni romantikkona, mutta kuka senkin tietää. Miten romantikko elämää ajattelee?  Uneksinko jostain? Olenko idealisti?  Olen ja en. Minuun ei siis voine soveltaa romantikon määritelmää ainakaan sinällään. Joskus olen ja joskus käytän järkeä. Olisi pitänyt käyttää useammin. Ehdottomasti.

Pariisi 1900-luvun alussa eilen Teemalla. Hevosajopelejä Pariisin kaduilla. Moulin Rouge, autojen alkutaipaleet, ihminen tahtoi lentää kaikin keinoin, vallata taivaan. Naisilla komeita hattuja sulkineen. Elämä vaikutti kepeältä. Olisin tahtonut olla mukana, vaikka minun oikea vuosisatani on 1800-luvulla Helsingissä. Mitkä mahdollisuudet kaikilla! Saimme markan ja sähkön, perustettiin sitä ja tätä. Rakennettiin ja keksittiin. Kaupunki kasvoi. Automobiilit valtasivat katuja. Höyrylaivat liikennöivät Viroon. Korkeasaareen perustettiin eläintarha. Ihmisillä oli aikaa toisilleen. Miehet ottivat hatun päästä tervehtiessään. Hyvät tavat olivat jokapäiväistä käyttäytymistä. Lapsia kasvatettiin nuhteella ja rakkaudella.  Se oli minun vuosisatani!

Nyt on täyttä vauhtia menossa 2000-luku ja minä päätin kuin päätinkin lähteä tänään kaupungille. Keskuskadun kummallekin puolelle kauppaan. Harkitsen myös Espan puistoa ja sen aurinkoisen puolen penkkiä istuakseni tovin. Siitä katselen herroja Runebergia ja Leinoa. Mereltä päin tuntuu tuuli iholla. Suljen silmät ja annan paisteen hyväillä kasvojani. Kesä on niin lyhyt.






0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu