Sadepisarat eivät laulaneet

Satoi eilen niin että hirvitti. Kastuin sateenvarjosta huolimatta. Pitkää kävelymatkaa ei ollut, mutta se riitti. Lähtiessä kotoa tukka oli hyvin. Sitten ei enää ollut. Sadekaavun olin jättänyt kotiin. Ostin vielä kotimatkalla torilta mansikoita. Torimyyjän kojun katoksesta valui sateenvarjooni vettä sateen lisäksi. Kaikki märkänä, kengät, takki, sateenvarjo, mekko. Kuivuvat yhä tai en ole käynyt katsomassa.

Piti lähtemäni tänään ystäväni kanssa  kaupungille. Peruimme tapaamisen. Hyvä niin, Olen kotona ja syön broileria ja valmistan porkkanasta uuniruuan. Kunhan tokenen tästä. Aamu vasta minulla alullaan. Mukissa kahvia ja D-vitamiini otettu. Uusi päivä urkenemasa. Heinäkuu alkanut.

Ostin kerran arkin väliaikaisia tatuointeja, joilla pantuani niitä ihooni, oli tarkoitus säikäyttää tatuointeja vihaavan ystäväni. Vielä en ole kokeillut. Arkissa useita kuvioita, kukkia etupäässä. Ehkä jonain päivänä... Saakohan ne ihosta pois helposti? Öljyä kuulemma tarvitaan.

Koivupuut tanakkuudestaan huolimatta heiluvat tuulessa. Sateen todennäköisyys muutamakymmen prosentin luokkaa. Ukkosta luvattu. Aurinko paistaa välillä, kunnes pilvet ajautuvat eteen. Joillekin ihmisille tämä parempi kuin paahtava helle. Minulle sopii kaikki. Kuitenkin on kesä. Kärpäsistä en tiedä. Vaikka pidän joskus ikkunaa auki, ei ole sisälle tullut kutsumattomia vieraita. Poden hiukan huonoa omaatuntoa ostettuani tätä tarkoitusta varten purkillisen raidia. Ötökät ja minä emme mahdu samaan talouteen.