Syksy ja maskit väreissä

 Ja niin minä olin eilen ihmisten ilmoilla julkista kulkuvälinettä käyttäen. En pitänyt kasvoilla maskia, kun olen usein siihen aikaan, että ei ruuhkaksi asti muita. Tätä periaatetta käytti moni muukin harvoista matkustajista. Nyt suunnitellaan vankempaa suositusta kauppakeskuksiin, vaikka sielläkin on tiettyyn aikaan päivästä varsin väljää. Maskeja on muuten hauska katsella. Mielikuvitus monissa rajana. Ovatko omin käsin ommeltuja vai tehtaan tulosta? On kukkaa, irvihammasta, ruutua ja raitaa, geometrisia kuvioita, pilkkua ja palloa. Viimeksi mainittu olisi japanilaisen nykytaiteilijan Yayoi Kusaman mieleen, joka erikoistunut pallokuviointiin. Oli Hamissa näyttely nelisen vuotta sitten.

Koivut silmissä aivan kellastuvat. Oikeammin lehdet. Koivu ei oikein ruskaa tee, mutta vaahtera sitäkin värikkäämmin. Myöhemmin syksyllä puiden pudotettua jo lehtensä ja ne kerääntyneenä kasoiksi maassa, oli hauskaa semmoseen lehtikasaan hypätä ja oikein kahistella. Nykyisin en enää tähän tapaan temppuile, vaan kävelen arvokkaasti. Tosin joskus tekisi mieli...  Vielä syksy menettelee, mutta kun eletään pimeintä vuodenaikaa jonkun ajan kuluttua, tahtoisin vain käpertyä peiton alle ja tulla esille vasta joulun jälkeen, kun valoisampi aika koittaa. Vaan en käperry.

Helsingin Sanomissa juttu lapsiväkivallasta, jota lapset tänä päivänä itse harrastavat ilman säälin häivääkään. Mistä se kertoo? Jääköön spekuloiminen viisaammille. Minä ihmettelen sitä tämän ajan tapaa, kun kaikenlaisissaa onnettomuustapauksissa puhelimella videoidaan tapahtumaa. Myös lasten raakojakin pahoinpitelyitä. Ei sekaannuta, auteta, kuvataan vain. Minä aikoinani työnsin miestäni pyörätuolissa ja usein saimme kimppuumme aasialaisten uteliaisuuden ja kuvaamisen. Eikö Aasian maissa ole pyörätuoleja ja/tai liikuntarajoitteisia? Joskus suututti, aika usein tai melkein aina, ja panin stop-merkin kädellä. Jotkut uskoivat ja toiset jatkoivat aasialaisen ikuishymyn taakse kätkeytyen. Kun tullaan Eurooppaan, mihin on jäänyt vanhojen kulttuurien käytöstavat?

Kotona tänään. Eikä mieli edes teekään harmaaseen päivään. Luen ostamaani taidekirjaa ja taiteilijan veistoksista kuvia katsellen. Epätavallisia, mutta jollain lailla "näköisiä". Hyvin inhimillisiä kaikesta tavanomaisesta poiketen. Siihen kirjaan syvennyn. Taiteilija on Patricia Piccinini.