Siirryn kangasmaskiin

 Jokunen aika mennyt sitten edellisen tekstini. Unohtanut en ole. Syksy on jo pitkällä, eikä enää aikaakaan, kun koivut ovat lehdettömiä. Niin se on aina ja joka vuosi.

Kaupungillakaan en ole ollut. Kotikulmilla ja kotona. Sosiaalinen elämä hiljentynyt. Korona tyrehdyttänyt aktiivisuuden. Pandemia kiihtynyt, tartuntoja päivittäin Suomessakin. Maskisuositus otettava vakavasti, turvaväleistä huolehdittava, eikä kokoonnuta suurissa laumoissa. Ehkä pääsemme taudista joskus eroonkin.

Luen hyllystä lukemattomia kirjoja, nukun yöt huonosti ja palelen, kun taloa ei lämmitetä vielä. Inhoan, että pitää olla välly vällyn päällä sisällä. Suunnittelen kaikesta huolimatta Amos Rexiin menemistä. Italiasta tuotu Egyptiä hämmästeltäväksemme. Ja sehän minua kiinnostaa. Ystävä mukaan.

Presidentti Trump pääsi ihmeellisen nopeasti eroon sairastamastaan koronasta. Vaalit pian, eikä silloin voi sairastaa. Pitää mainostaa itseään ja vakuuttaa kansalle olevansa paras maan isäksi. Kovaa peliä. Sanoja ei säästetä, mollataan kilpaveikkoa olan takaa. Yritetään laulaa toinen  suohon.

Varasin kampaajalta ajan. Kampaaja sanoi panevansa kasvomaskin, jos haluan. Luultavasti en halua. Silloin pitäisi minullakin olla ja pitkin hampain sitä käytän suositusten mukaisesti yleisissä tiloissa. Ymmärrän kyllä hyvin sen tarpeellisuuden. Aion ostaa kankaisia lisäksi, että olisi kasvoilla vaihtelua ja väriä. Apteekin siniset ovat alkaneet kyllästyttää.´Helpoimmat tietysti käyttää: pois ja roskiin. Tekstiilistä valmistetut on pestävä määräysten mukaisesti.

Tässä tämä piipahdus syksyisenä lauantaina vanhan kirjoituspöydän äärestä.