Kevättunnelmissa

 Otin kirjahyllystä kirjan, jota en taatusti ole lukenut: Haruki Murakami Kafka rannalla. Ilmestynyt vuonna 2002. Pokkari ja paksu kuin mikä. Äitinihän oli entisessä elämässään japanilainen, niin minäkin  sitten jollain lailla, kuten lentäjän pojastakin tuli lentäjä. Ainakin kuvittelen niin. Äitini oli siro, minä en niin siro. Minulla oli suuremmat kädetkin. Mutta rakastan japanilaisia puutarhoja ja sehän viittaa vahvasti mahdollisen aikaisempaan  syntyperääni. Puutarhoja en ole Japanissa nähnyt, kun en ole siellä ollut. On niitä Euroopassakin ja niitä olen päässyt useissakin maissa ihailemaan. Se kauneus, aistillisuus, rauha, veden solina ja huolella haravoidun soran päällä pari kiveä. Siellä aika pysähtyy ja ruumis puhdistuu. Voisin istua ja katsella tuntikausia, kuunnella ja tuntea suunnatonta rauhaa. Murakami ei puutarhoista kerro, ihan jostain muusta, mutta takakannen mukaan kuitenkin mennään "realismin tuolle puolen". 

Luin sen minkä luin Murakamia ja jätin kesken, kuten aikaisemminkin. Otin hyllystä vielä paksumman pokkarin 835-sivuisen Juha Vakkurin vuonna 2016 ilmestyneen kirjan Olkilinna, joka myös aikoinaan jätetty kesken. Päätin lukea alusta loppuun ja olenkin nyt sivulla 604  dollarin seteli kirjanmerkkinä. Vakkurin kirja on muistelma. Mies ehti moneksi, hommasi paljon ja kuoli vuonna 2019. Hn kertoo kirjassaan elämästään kolmella mantereella, joten se on myös matkakirja. Ylen hankala vuoteessa luettava. Onneksi olen jo rutinoitunut.

Kesää kohti mennään, vaikka luntakin paikka paikoin. Pihakoivut yhä alastoman murheellisen näköisiä lehdettöminä vielä toistaiseksi. Kyllä se tästä. Eteläisessä Italiassa jo kevät pitkällä, voisi puhua vaikka kesästä. Ystäväni odottaa pelon vallassa säätieteilijöiden lupaamaa "kuumaa ja kuivaa kesää". Vettäkin säännöstellään ja lämpöasteita liki 40. Meidän hellerajamme +25 astetta tuntuu suorastaan viileältä.

Uutta mekkoa en ole vieläkään ostanut. Haikaillut kyllä. Nilkkureista sentään luovuin, ellei nyt holotnaa tänne lykkää ykskaks. Huhtikuu on niin arvaamaton. Ihme olisi jos vappuna säästyisimme lumimyräkältä. Ja miten sujuu Manta-neidon lakitus, kun hän on niin kovin haurastunut, eikä ehkä enää kestä rajua vapun viettoa kropallaan? Vuonna 1908 Havis Amanda oli  nykyisellä paikallaan ja valmiina ottamaan vastaan Helsingin kukkahattutätien syvän paheksunnan. Nainen ilkialasti keskellä kaupunkia! Vaikkakin patsaana. Mallista ei olla varmoja. Oliko suomalainen piika, ammattimalli Ranskanmaalta vai peräti Ville Vallgrenin toinen vaimo tai aivan joku muu? Jäänee mysteeriksi.Taiteilijahan valmisti patsaan Pariisissa, josta se tuotiin laivalla Helsinkiin. Neito on joka tapauksessa kaupungin kuvatuin neito ja kaunis onkin.

Tällaisin ajatuksin tänään Iloinen leski blogissaan.