Mekon metsästystä

 Jaahas, se on sitten suven loppua jo. Nopeasti kiitää ohi, ettei ehdi kissaakaan sanoa. No, vuoden kuluttua taas hollilla.

Olen metsästänyt mekkoa syyskylmiin. Matkustanut urheasti keskustan isoihin kauppoihin ja tullut tyhjin käsin kotiin. Syys- ja talvisesonki ei ole vielä vaatemaailmassa alkanut täydellä teholla. Ratikoiden ihana kolina on korvannut sen puutteen. Minä kun ratikankuljettajan tyttären tyttärenä rakastan sporia. Tykkään myös yleisurheilusta ja sitä tulee nyt näköradion täydeltä Unkarin maasta. Odotan Armand Duplantisin esiintymistä seiväshypyssä. Suomalaiset eivät ole oikein vireessä. Vuosia kulunut siitä, kun olimme parhaiden joukossa ja ihan palkintopalleilla asti. Muut naiset ja miehet muista maista. Urheilu sentään pääasia. 

Parvekekasvillisuuteni ei osoita minkäänlaisia luupahtamisen merkkejä. Kukoistavat kiusallakin. Onneksi ei ole hellettä, että kastelun voi joskus jättää väliin. Lierihattuilmoja ei tulekaan. Tuulettimetkin ovat pitkään olleet jouten. Koivuissa keltaista ja lintumaailmassa hiljaista. 

Ostin pari kirjaa ja toisen jo luin. Pitkään olen pähkäillyt Matti Röngän kirjojen kanssa ja nyt minulla on luettavana hänen teoksensa. Rönkä on YLE 1:n uutistenlukija ja kirjoja kirjoittaessaan kirjailija. Teksti sujuvaa, ammattimies. Toinen kirja on Vera Valan, jota en edes nimeltä ole tuntenut. Ystäväni suositteli.Kirjailija asuu Italiassa ja Italiasta kirja kertoo. Panin kirjanmerkiksi saamani postikortin, jossa Dante Beatricen kanssa. Maalauksen Liverpoolin galleriassa on tehnyt Henry Holiday vuonna 1883. Beatrice oli Danten rakastettu. Ja minä olen lukenut Danten "Jumalaisen näytelmän" kannesta kanteen. Se saavutus on nimittäin kehumisen paikka.

Tänään vasta illalla Budapestistä urheilua, että on vaikka lukemiselle aikaa. Ulos en aio ja kun aion, on taas lähdettävä keskustaan. Ei ratikoiden takia, vaan onpahan muuta toimitettavaa.