Harmittaa

 Ihmttelen erästä asiaa ja aionkin siitä kertoa. Olin apteekissa ostamassa lääkettä, jota elimistöni kuulemma tarvitsee. Ystävällinen farmaseutti sanoi, että minun olisi mentävä verikokeeseen saadakseni tietää, tarvitsenko mainittua lääkettä yhä. Nyt tulee se ihmettely: olen nylyisin ja pakosta kunnallisen terveydenhuollon piirissä, niin eikö sieltä päin tulisi ilmoittaa, tarvitseeko lääkkeen käyttäjä mennä välillä verikokeeseen? Tämän jälkeen odotin muutaman päivän terveyskeskuksen takaisinsoittoa, että pääsisin selvittämään asian. Soitettiin ja luvattiin konsultoida lääkäriä sekä ilmoittaa minulle, miten asia etenee. Odottelen ilmoitusta.

Ennen ollessani yksityispuolella, lääkäri oli se, joka kertoi, koska tarvitsen verikokeita tai muita tutkimuksia. Tunsin olevani hyvässä hoidossa. Oloni oli turvallinen. Nyt olen pitkälti omillani ja/tai apteekin tietojen varassa. Onneksi meillä on apteekkeja! Hyvä asia olisi, jos lääkäri olisi apteekin yhteydessä, niin emme tarvitsisi terveyskeskuksia ollenkaan. Olen ylen suivaantunut kunnalliseen "terveydenhoitoon". Miksikö sitten olen siellä? Siksi, että jouduin sinne erään tapahtuman seurauksena. Sairaalapuolella minua on hoidettu tyydyttävästi, mutta terveyskeskuksen puolella tökkii. Olen joskus joutunut takaisinsoittoa odottamaan viikon verran. Odottaminen sitoo, puhelinta kanniskeltava mukana, oltava valmiina ja valppaana. Soittoa odotellessa on kuitenkin hoidettava asioita sekä kotona että sen ulkopuolella. Ehkä terveyskeskuksessa oletetaan, että soittoa odottavalla ei ole mitään tekemistä tai elämää ollenkaan. Istutaan kotona puhelin sylissä. Minulla on elämää ja sitä on myös kodin ulkopuolella.