Hinku kirjoittaa

 Nyt niin maan perusteellisesti sekä yllättäen haluttaa kirjoittaa. Muita haluja ei tällä hetkellä olekaan. Laitoin limellä silattua broileria uunissa ja se melkein onnistuikin. Lisukkeeksi salaatti, jossa oli yhtä sun toista ja kermaviilikastike. Röngän kirjaa en ole tänään lukenut. En liioin puhunut puhelimessa, mutta itsekseni kyllä. Ilmoitin itselleni, että kirjoitan kauppalistan valmiiksi ensi viikkoa varten. Sitä en ilmoittanut ääneen, mitä listaan tulee, mutta siihen tuli muun muassa creme fraichea ja punaisia chilejä.

Mittasin verenpaineeni, kun kaikki ystäväni aina mittaavat omansa. Minusta se oli edelleen normaali, tai ainakin niin itselleni uskottelin. Kuumetta en mitannut, kun se ei ole tapana, jos ei ole kuumetta. Kun olin pieni ja huimapäinen, yritin saada kuumetta panemalla mittarin teekuppiin. Niin tuhmat lapset aina tekivät. Silloin käytettiin niitä mittareita, jotka oli kainalossa kertomassa kuumeen tilasta. Oli semmoisiakin, jotka pantiin suuhun. Nykyisin mitataan korvasta. Koirilta taas se mitataan aivan eri paikasta. Tiedän, kun on koiria ollut. Enää en haluaisi. Koira sitoo liikaa ja pitää rämpiä ulkona sen kanssa tahtoi tai ei. Meillä oli kerran koira, joka inhosi sadetta. Se pihtasi  ja pihtasi, vaikka tarvetta olisi ollut. Lopulta sen oli pakko ja toimitti asiansa salamavauhtia koko ajan minua silmiin katsoen, että tässä ihminen rääkkää eläintä. Sisällä se valitsi käsin tehdyn maton ja ravisteli pontevasti. Minisikaa olen vähän ajatellut ottaa. Ovat kuulemma älykkäitä ja oppivat temppuja. Lemmikkien pitää aina tehdä temppuja.

Yritin katsoa Rowan Atkinsonin elokuvaa John Englishinä. No, en jaksanut, kun olen nähnyt aiemminkin. Enkä ole suuremmin Atkinsonin fanikaan. Menin nukkumaan, vaikka en nukkunut. Join sitruunalla maustettua kivennäisvettä ja tein juustovoileivän. En nukkunut sittenkään. Laskin lampaita, tuijotin yhteen pisteeseen katossa, tyhjensin aivot, rentouduin alkaen varpaista, mutta en vaan nukkunut. Nousin taas ylös ja söin maissikakun. Siitäkään ei uni tullut. Luin runoja ja keittokirjoja, mutta en nukkunut. Ajattelin lähteä kävelylle, mutta meninkin parvekkeelle. Hemmetin unettomuus!

Viime aikoina on puhuttu siitä, että Suomessa pitäisi saada palvelua suomeksi. Olen myös itse törmännyt siihen, että on ollut pakko puhua englantia saadakseni haluamaani palvelua. Olen samaa mieltä monen kanssa, että palvelu Suomessa pitäisi sujua maan kielellä, vaikka olenkin englannin pakkopuhumisen ottanut kielikylpynä. Miksi työnantajat eivät vaadi suomen kielen osaamista?