Sunnuntaijutustelua

 Uutta postausta tässä rustaan. Heräsin hetki sitten ja jo on cappuccinokuppi edessäni valmiina antamaan minulle joka-aamuisen makunautinnon. Syksy pyrkii sisällekin, vaikka joinakin päivinä talossa lämmitetään.Ruskaa ei pihalla näy, eikä paljon muutakaan. Luonto on vaisu, ikään kuin talvea odotellen. On omena-aika. Ostin ja tein omenatortun. Vuosiin en ole kakkuja enkä niiden tapaisia paistanut. Tottumattomuuttani sain haavan sormeen omenia pilputessani. Se kuittaantui laastarilla. Torttu onnistui. Maistoin ja panin loput sopivina paloina pakastimeen. Sitten tein pari keittoa ja nekin jo pakkasessa. 

Juha Hurmeen kirjan Hullu luin loppuun ja tungin hyllyyn, jossa ahdasta. Kirja kertoo Hurmeen omakohtaisista kokemuksista hoitolaitoksessa, jonne meni mielenterveyden järkkyessä. Kirjan kirjoittamisesta kului viisi vuotta ja Hurme sai kirjallisuuden Finlandia-palkinnon Niemi-kirjastaan, jonka oli Elisabeth Rehn valinnut voittajaksi. Sekin on luettuna hyllyssäni. Siirryin sutjakkaasti jo kertaalleen luettuun Oscar Wilden Dorian Grayn muotokuvaan, joka puistatti ensimmäisellä kerralla ja puistattaa toisellakin. Ei mitään rauhoittavaa iltalukemista. Ihminen on eläimistä julmin.

Pitäisi saada aikaan kirje Italiaan. Lähetän ohessa pienen brosyyrin Edelfelt-näyttelystä ja Kuningatar Blancan jääkaappimagneettina. Kun olen kirjeen kiriaillut, käppäilen postiin. Jos maltan odottaa, niin samalla voin käydä uuden tulossa olevan Plussa-korttini kanssa postin vieressä olevaan suurenmoiseen Cittariin. Tahdoin päästä K-ryhmän kanta-asiakkaaksi. Tämä City-market on usein ollut ruokakauppojen rankinglistan kärjessä. Enkä ihmettele, miksi.

Ensi viikolla kaupungille. Tänään visusti kotona. Illalla tanssitaan taas tähtien kanssa tv:ssä. Mukavaa sunnuntaita.