Hemmoteltuna

 Olin kampaajalla tänään. Oli oikein mukavaa ja tuli hemmoteltu olo. Vein kukkia, kun olivat muuttaneet uusiin tiloihin ja toivotin onnea. Kiinalaiset ostivat edelliset tilat. Kukapa muukaan? Toivon aina kampaajalla ollessani saavani lukea Seiska-lehden, että pysyn asioissa mukana, mitä kullekin julkkikselle kuuluu ja heille kuuluu aina. Yleensä ikäviä asioita, kun iloisemmat eivät toimittajia kiinnosta, eikä lehteä osteta ilman murhetta ja skandaaleita. Luin Seiskasta vain osan, koska kampaajani halusi puhua, enkä tohtinut/tahtonut olla epäkohtelias. Ehdin tietää lehteä luettuani, että Lenita Airisto katosi, mutta löytyikin sairaalasta ja että Titta Jokinen ei halua tanssia kuten Aira Samulin. Olivat kuitenkin samassa kuvassa. Olin iloinen saatuani tämän tietää. Kampaaja kysyi, tahdonko kahvia ja minä sanoin, etten tahdo,kiitos. 

Kotimatkalla hain lyhennettävänä olleen ulsterini. Olenko kutistunut, vai oliko muoti 20 vuotta sitten pitempi? Löysin tämän ulsterin kaappini perältä ja päätin alkaa käyttää kierrätyksen tai pois heiton asemesta. Kun vaate on ollut poissa silmistä ja käytöstä näin kauan, niin sehän on kuin uusi. Olin taas hyvin iloinen. 

Kotona söin soppaa, jonka olin heinäkuussa tehnyt. Huomenna on vuorossa syyskuu. Kyllä on pakastin hyvä keksintö. Ennen vanhaan pantiin kaikki paksuun suolaan. Se oli sen ajan jälkeen, kun suola oli jo halventunut, eikä enää kilpaillut hinnassa kullan kanssa. Suola matkusti pitkiäkin matkoja, mutta vain silkki sai nimensä tielle. Tulikin mieleen, että heittävätkö sumopainijat ennen ottelua oikeaa suolaa kehään, jossa painitaan? Vai onko jotain taikajauhoa?

Nyt menen lukemaan Tuomas Kyrön kirjaa ja asennoidun sen mukaisesti.