On jo niin vilukasta

 Flunssa alkaa hellittää. Olen jo liikuskellut ulkona pakollisilla asioillla. Olen myös syvästi tietoinen talven tulosta. Olen jo pitkävartisissa saappaissa tepastellut. Ja lievästi hämmästellyt mieshenkilöä, joka ei voi luopua sortseistaan. Mahtaa tulla vilu. No, meitä on jokaiseen junaan ja asemallekin jää vielä.

A-studiossa töpeksi ex-presidenttimme, jonka piti presidentti Ahtisaaren ystävän tapaan muistella Martti Ahtisaarta, joka oli juuri sinä maanantaiaamuna kuollut ja studion teemana oli Ahtisaari. Ex-presidentti muisteli omaa poliittista aikaansa sekä presidenttikauttaan Ahtisaaren ystävän  pysytellessä koko ajan kohteliaasti pääasiassa. Media hyökkäsi ex-presidentin kimppuun, joka joutui puolustelemaan sanomisiaan. Rouvapresidentti kai hiukan unohti syyn A-studiossa oloonsa ja sattuuhan tällaista. Ahtisaaren toimittajaystävällä olikin paljon kerrottavaa ja muisteltavaa  Martti Ahtisaaresta ja hän teki sen korrektilla ja lämpöisellä tavalla.

Luen yhä ja taas Huovisen Hamstereita. Hemingwayn "Kuolema iltapäivällä" on myös kesken, tosin luettu aiemminkin. Haukotuttaa jo heti kijan käteeni otettua, vaikka haukotuksella ei ole väsymyksen tai nukkumistarpeen kanssa mitään tekemistä, vaan kertoo happivajeesta. Tänään uuvutan itseni henkisesti katsomalla Tappajahain näköradiosta. Kai se tänään tulee? Tulisipa Tuulen viemää! Clark Gable ja ne muut! "After all, tomorrow is another day". Kukapa ei muistaisi? No, nykyteini ei.