Joulua odotellessa

 Jaahas, joulu lähenee ja on pian ovella. Minun ovessani on jo kranssi. Pitkän valinnan tulloksena ripustin isoimman omistamistani. Niitä kertynyt vuosien varrella muutamia. Muut joulutilpehööverit vielä kaapissa. Kunhan taas sille päälle satun. Satun enemmänkin menemään Tuomaan markkinoille ja tuumailen jo ihan tällä viikolla. Kyllä joulu ei ole mitään ilman kotitekoisia piparkakkuja, joita itsekin muinoin olen peltikaupalla tehnyt. Nykyisin tukeudun muiden käsien taitoon.

Lunta satelee nytkin katsoessani ikkunasta ulos. Ei ole moittimista tämän talven laadussa. Joululaulujenkin sanat pitävät tänä vuonna paikkansa. Joskus on laulettu reippaassa vesisateessa, että hanget on korkeat nietokset. Itse en lunta arvosta ja pakkanenkin on pahitteeksi. Minkäs teet?

Keskiviikkoilta menee taas sohvan nurkassa, kun linnassa on karkelot maan itsenäisyyden iloksi. Ehkä kuulemme taas haastattelijoilta sen ikuisuuskysymyksen "mitä itsenäisyys teille merkitsee?" Vieraita pippaloissa on 1700, niin että on siinä jälleen presidenttiparilla kättelemistä. Tällä parilla ei enää ensi vuonna. Pesti päättyy ja uusi astuu remmiin. Kuka?

Luenkin kirjaa eräästä Suomen presidentistä, jonka pesti päättynyt, mutta taitanee tulla puolisonsa kanssa linnaan ja yhteispotrettiin istuvan parin kanssa. Kirjan sankari on Tarja Halonen, vaikka kirjan toinen tekijä Maria Romantschuk kertoo paljon myös omasta lehdistöpäällikön tehtävästään linnassa. Mielenkiintoinen kirja. Valaisee molempien naisten työstä myös kulissien takaa.

Lauantaina uurastin niin ahkerasti, että ansaistin eilisen lepopäivän ja katson ansaitsevani myös tämän maanantain ihan laiskotellen. Jos huomenna sitten taas menoksi.