Hiljaisen viikon tarinointia

 Tänään kellokeskiviikkona lehmille kellot kaulaan ja ulos laitumelle. Tokkopa, kun katselee lämpömittaria ja laitumilla ei vielä eläimille syötävää. Ehkä joskus muinoin on ollut lämpimämpää ja kesältä tuoksuu. Tai lehmät päästettiin pitkän talven jälkeen hetkeksi kellot kaulassaan jaloittelemaan. Pitäisi kysyä Miina Äkkijyrkältä.

Ostin tuoretta kurkumaa. Jauheena mauste tuttu, mutta ensimmäisen kerran katselin juuria pussissa. Perusta asti tuotettu. Sitten piti mennä netin kimppuun, että miten käyttäytyä tämän minulle uuden tuotteen kanssa. Suojakäsineet käteen kuoriessa. Tuoreesta kurkumasta erittyy keltaista nestettä, joka lähtee huonosti ihosta. En ole vielä kuorinut.

Varasin ajan kampaajalta. Haluan hiukset kevätkuntoon. Kohta ilmat niin että voi dallata hatutta. Vielä eilen satoi räntää reippaasti. Tämän  viikon jälkeen olemme jo huhtikuussa ja vahvasti keväässä.

"Kevät saapuu, kevät saapuu/ Sen ratsut nelistävät yli heräävän maan,/ laukaten kepeästi, kuin lentäen,/ harja hulmuten tulta/ jotta silmäsi sokaistuvat..." (Aaro Hellaakoski)

Paksu ulsteri joutaa talviteloilleen, villahousut naftaliiniin. Mikä riemu! Ei kuin odottamaan lierihattuilmoja ja pikkukenkiä. Ei näistä osaisikaan iloita, jos Suomi olisi etelämpänä ainaisessa kesässä. Vaikka toisaalta jäisivät lumet ja pakkaset elämästä pois. 

Hiljaista viikkoa vietetään ja kiirastorstain aattoa. Lunttasin ja sain tietää, että "kiiras" erään selityksen mukaan on pihapiirissä oleileva paha henki, josta koetettiin päästä eroon kiertämällä talo romun ja savuavan tervan kanssa. Pyhempi versio kertoo kirkkojen messusta ja muistosta kuinka Jeesus pesi opetuslastensa jalat ja se taas liittyy päivän puhdistautumiseen. Kiira-sana tulee ruotsin  sanasta "skära", joka tarkoittaa edelleen netin mukaan "puhdistaa".

Mutta tänään kellokeskiviikkona lehmät ilakoivat laitumella.