Purkkeja ja puteleita

 Huomenta jälleen tänäänkin. Niin kaunis paiste ulkona, että vallan häikäisee. Pakkasta yön jäljiltä ja maassa uutta lunta. No, vielä on maaliskuu, talvista pitää ollakin, vaikka kevät jo ovella kolkuttelee.

Siivosin eilen kylpyhuoneen kaapin voidepurkkiarsenaaliani. Heitin joitakin pois ja joitakin päätin panna taas käyttöön. Saan usein kosmetiikkakaupasta pienen kylkiäisen ja niitä on kertynyt. Yhdessä purtilossa kuorintavoidetta ja aloin heti kuoria. Sitten piti panna sen toimenpiteen jälkeen rauhoittavaa salvaa ja senkin tein. Vaikka kovasti luvattiin, ei peililistä katsonut minua takaisin kymmenen vuotta nuorempi minä. En kuitenkaan masentunut, vaan jatkoin sitkeästi järjestelypuuhiani. Kaapista tuli siisti.

Suunnitelmassa tehdä uudenlaista tomaattikeittoa. Suurustetaan leivällä ja soseutetaan. Söin muuten viimeisenkin turkkilaisen karkin eilen. pitänee jossain välissä hankkiutua taas kauppaan nimeltänsä Alanya. Sen nimisessä kaupungissa en ole ollut kuten en koko Turkinmaassa. Istanbuliin oli kova halu, mutta aina asia jäi roikkumaan. Roikkuu vieläkin, mutta tuskin tuleekaan enää roikkumasta pois.

Tänään tv:ssä vuodelta 2017 Idän pikajunan arvoitus. Vanha kunnon Ahatha Christie. Poirotina ei suinkaan David Suchet, jota pidän sinä oikeana Poirotina, vaan näyttelijä Kenneth Branagh. Piti hänet googlata. Katsotaan, mihin tämän herran harmaat aivosolut yltävät.

Huomenna kaupungille. Otetaan kuva. Sitten nähdään, miltä näytän.