Aamutuimaan

 Nyt kun kevät tuli takaisin, tunnen oloni onnelliseksi. Vaikka onnellisiahan me suomalaiset olemme koko ajan. Maailman onnellisimpia vielä lisäksi. Aurinko paistaa, eikä tarvitse rämpiä lumessa kuten tässä päivänä muuanna. Pikkukengistä hiukan tanakammat ovat riittäneet. Kohta on vappu ja siitä melkein suvi.

Lähin kirjakauppani on remontissa. Koko kauppakeskus samoin. Kirjakauppaan pääsee kyllä luultavasti jo tänään, ehompaan. Menen ensi viikolla. Haluan kirjan. Pohdin sen luettuani, minne saan sen mahtumaan. Hyllyt täynnä. Oli luovuttava muuton yhteydessä isosta osasta hyllyjä ja siinä samassa meni kirjoja. Möin jopa antikvariaattiin. Tultiin kotiin hakemaan ja valitsemaan. Olin pinonnut ehdokkaat lattialle.Vähän koko toimenpide kirpaisi, mutta minkäs teet pakon edessä.

Tänään laitan parsakeittoa. On parsa-aika. Minulla oli tuttava, joka aina sekotti parsan ja parsakaalin. Kun kerran olin kutsuttuna hänen luonaan aterialla, luulin saavani parsaa, kun hän parsasta puhui. Edessäni lautasella oli parsakaalia. Kohtelias vieras olisi pitänyt suunsa kiinni. Minä en ollut kohtelias. Nyttemmin hän erottaa parsan ja parsakaalin. Joskus vielä lipsahtaa. Minun intohimoni on parsa. Eniten pidän siitä keitettynä ja ilman Hollandaise-kastiketta. Tämä kastikettomuus johtuu tietysti kaloreista. Nyt siis kuitenkin keittoa. Ostin runsaasti parsaa. Hyvin runsaasti.

On hehkutettu nykyisen presidenttimme puolison pukeutumista. Ruotsinkin toimittajat hehkuttivat valtiovierailun aikana. Juhlaillallisella rouvalla oli mahdottoman kallis Robert Tarkkasen suunnittelema kaulakoru. Sen hinnalla olisi saanut kolme halvempaa autoa. HS kertoi korun olleen ensimmäisellä naisella lainassa. Kelpasi lainata.

Minä tästä aamukahvin juotuani menen suihkuun ja sitten parsojen kimppuun.