Hiukan juttua teestä

 Sumuista ulkona. Mutta kevättä. On ollut aurinkoisiakin päiviä ja lintujen laulua. Odotan suurella innostuksella pikkukenkäilmoja. Nilkkurit sentään jo talviteloilla. Lotossa ei mitään tälläkään viikolla. Ideana olisi päästä täältä periferiasta pois. Näen unia ratikoista ja dallaamisesta Espan puistossa. Kyllä sinne pääsee, mutta matkan päässä. Helsinki-päivänä viimeistään.

Luen kirjaa Amerikasta ennen kuin Kolumbus sen "löysi". Sivistystä oli, ihmisiä oli ennen vuotta 1492. Ei mikään takatuppula. En ole koskaan erityisemmin hinkunut noihin maisemiin, vaikka maisemat muuttuneetkin. Sen sijaan eteläisempi Amerikka on ollut mielessäni tapetilla. No, en sinnekään mennyt. Pysyttelin etupäässä kotinurkilla Euroopassa. Riittää täälläkin ihmeteltävää. Vaikka en minä oikeastaan ihmettele enää mitään. Toisaalta on ikävää, kun en ihmettele. 

Nukuin vähän ja senkin huonosti. Näin unta Pirkosta, joka on kuollut. Tiputtelin Pirkolle kahvia, enkä muistanut, juoko mustana. Enkä muista vieläkään. Kahvilla on historiansa, mutta teen historia minusta tyylikkäämpi ja juomaseremoniakin  monimutkaisempi. Olin kerran seuraamassa semmoista pari tuntista hidasliikkeistä japanilaista teeseremoniaa. Olin erään ystäväni kanssa ja hän pitkästyi. Minä en. Tee eräiden tietojen mukaan alunperin lähtöisin Kiinasta. Tai oikeammin Burman (nyk. Myanmar), Intian ja Kiinan yhteisen rajan nurkilta. Sieltä se levisi muualle maailmaan ja Eurooppaan joskus 1600-luvulla. Alettiin myöhemmin käyttää monella tavalla, eikä vain juomana. Jäätelönä. Luumukiisselikin maustetaan teellä. Luumut keitetään haudutetussa teessä. Sorbetti ei liioin vierasta teen makua. Itse olen tehnyt "tuhatvuotisia kiinalaisia munia". Monimutkainen prosessi ja tuloksena marmoroituja munia. Joku tykkää, joku ei. Teetä siihenkin tarvitaan. Ennen oli teekannuja. Kaksi päällekkäin. Ylempänä olevassa itse tee ja alemmassa kuuma vesi. Englantilaisilla oli iltpäiväteensä ja Helsingissä The English Tearoom. Uskokaa tai älkää, mutta Englannissa ensimmäiset teen juomapaikat olivat ainoastaan miehille. Onneksi ei enää ja me naisetkin saamme nauttia teestä missä ja koska vaan. Sanokaamme kiitos teelle, joka minusta tyylikkäämpi juoma kuin kahvi. Kaneliteehen olisi aineet kotona. Jospa tekisin.

Sumu hälvenemässä. Päivä alkamassa. Kevättä rinnassa.