Suunnitelmia?

 Eilen käppäilin kauppaan. Kaksi laatikollistan mansikoita. Keskustelin torikauppiaan kanssa parvekekukista ja lupasin palata asiaan. Palaankin. Valikoima kojussa laaja. Syntyy valinta- ja väripulma. Päätös kuitenkin tehtävä. Jokaisena päivänä jonkunlaisia päätöksiä ja valintoja. Se on ihmisen osa.

Italian kirje edelleen kesken. Panen mukaan erään kirjan, joten siitä tulee paketti, jonka toivon matkaavan nopeammin kuin kirje. Kirjeitä ei pidetä enää niin tärkeinä. Posti on sitä mieltä, että kukaan ei niitä tänä päivänä kirjoittele. Osittain totta. Muutaman vuoden kuluttua kuuluu kysymys: mikä on kirje?

Hiukan meni myttyyn Ruotsin kanssa jääkiekossa. Hävisimme 3-2. Minäkin maallikkona huomasin , ettei Suomen peli ollut sitä mitä odotimme. No, läntinen naapurimme oli parempi ja sillä sipuli. Ei tappio kuitenkaan elämää pahemmin sekoittanut.

Tänään kotona. Ei suunnitelmia. Eikä niitä tarvitse aina ollakaan. Systemaattinen elämä ei ole heiniäni. Pakko on joskus pitää jonkunlaista järjestystä ja sitä noudattaa. Tiedän ystäviäni, joilla on rutiineja jokaiselle viikonpäivälle. Torstaina imuroidaan, perjantaina ostoksille, maanantaina ulkoillaan reippaasti, tiistaina saunotaan jne. Ehkä varsinkin iän myötä ja vanhemmiten järjestelmä antaa turvallisuutta. On jotain odotettavissa ja tietää, mitä se on.

On minulla täksi päiväksi yksi suunnitelma: katselen ja kuuntelen iltapäivällä eduskunnan kyselytunnin.