Yöllä

 Yö on kummallista aikaa. Joko silloin nukkuu tai sitten ei. Nyt on tämä ei. Nukuin melkoisen mukavasti kello kahteen asti, jolloin ykskaks heräsin. Noiduin hetken ja nousin sen jälkeen ylös. Söin kaksi aprikoosia ja join lasillisen vettä. Ehkä olisi pitänyt laittaa teetä. En laittanut. Luin tovin, katselin tv:tä ja ryhdyin tämän jälkeen kirjoittamaan Iloisen lesken yötuumailuja, joissa ei ole päätä sen enempää kuin häntääkään.

Enkä minä kovin iloinen edes ole, mutta leski kylläkin. Nimimerkki "Iloinen leski"on pikemminkin Franz Lehárin operetista Iloinen leski. Olen aina pitänyt opereteista enemmän kuin oopperoista. Makuni on siis kevyen sorttista. Ilo ja onni on ollutkin nähdä ja kuulla eri teattereiden lavoilla operetteja. Nykyisin en enää teattereissa käy. Aikoinaan rakastin teatteria, enkä kaihtanut matkustamista kauemmaksikin saadakseni nauttia intohimostani. Niinpä olen ollut Tukholmassa, Prahassa ja monissa Suomen kaupungeissa aina Kuopiota myöten. Mutta kuten sanottu, se on taakse jäänyttä antoisaa elämää.

Kunhan aamu sarastaa ja maanantai lähtee käyntiin, lähden kaupungille. Ihan sille oikealle Stockmannille asti. Jos saan sieltä kaiken haluamani, ehkä huvitan itseäni poikkeamalla muuallekin ja sitten vasta kotiin. Näin olen minä ajatellut. Tänään on myös lätkäpeli Tanskaa vastaan. Intoni pelien suhteen on hiukan hiipunut, kun viimeisimmät pelit eivät ole oikein olleet siinä mallissa kuin me suomalaiset olemme tottuneet ne näkemään. Jopa kiivaassa taistossa mm-voitosta. Ajat muuttuvat.

Nyt menen takaisin vuoteeseen ja odotan nukahtamista. Joko onnistun tai sitten en. Jos en, saattaapi taas laiskamato iskeä ja siirrän kaupungille menon toiseksi päiväksi. Mustat silmänaluset nukkumattomuuden jälkeen ovat minusta kauhistus, eikä edes niin suurta katastrofia peitä edes meikkivoide. Niin että peukut pystyyn ja sormet ristiin. Hyvää yötä.