Hei taas

 Kohta koko kesä ohi ja minä en ole päässyt oikeastaan puusta pitkään, mikä tarkoittaa esimerkiksi Espan puiston penkkiä tai pasteerailua muuten vaan kaupungin sydämessä. No en minä koko aikaa ole kotonakaan viihtynyt. On tullut mentyä sentään lähikulmille, kasteltua kukat partsilla, ostettua pari uutta kirjaa ja laihduttua kilo. Tänään tein intialaista kanakastiketta kaikkine mausteineen. Panin pakastimeen.

Joku oli kirjoittanut heippalapun ulko-oveen. Ei saa tupakoida kodeissa ja lapun allekirjoittanut on sitä mieltä, että kieltoa rikotaan. Olen samaa mieltä. Aika useinkin varsinkin illalla tulee nenään minunkin kotonani voimakas kessuttelun haju. Mistä lie hormistoa pitkin ryöminyt. Portaassa ei haise. Olen käynyt tutkailemassa. Joku siis todellakin on kiellosta piittaamaton. Niin monessa asiassa ollaan, että miksi ei tässäkin. Isommissakin jutuissa.

Käppäilin Prismaan eräänä päivänä. En ole ennen käynyt. Iso oli puoti ja ainakin kahdessa kerroksessa. Olin vain ruokapuolella ja siellä meni toista tuntia, kun en paikkaa tuntenut, enkä mitään heti löytänyt. Väsyin ihan. Mitä varten pitää olla niin valtavaa kaikki? Muistan lapsuuteni kivijalkakaupat, jotka olivat pieniä, eikä mitään saanut ottaa itse. Myyjä antoi ja kääri huolellisesti paperiin. Sitten kysyi "tuleeko muuta?" Joskus tuli.

Jalkapallon mm alkaa olla lopuillaan. Olen seurannut, valvonut ja yrittänyt selvittää itselleni, koska on paitsio. Tennistäkin oli Wimbledonissa. Pelaajilla säännön mukaiset valkoiset peliasut. Katsomossa vanhoja konkareita jopa vuosikymmenten takaa. Niin ja Walesin prinsessa, joka kuulemma pelaa itsekin.

Tänä iltana potkitaan taas palloa ja minä aion valvoa ja katsella. Kun en nuku muutenkaan. Hyödynnän valveilla olon.