torstai 24. lokakuuta 2019

Klassista musiikkia

Vieläkin soi korvissa Debussyn Tarantelle syriennen sävelet. Kolme tuntia klassista Musiikitalossa kapellimestarina  Péter Eötvös Unkarista. Naisvoittoinen yleisö aplodeerasi. Kuulaassa syyssäässä lähdin seuralaiseni kanssa kahville konsertin jälkeen.

Kotona tänään. Eikä huomiseksikaan ihmeempiä suunnitelmia. Keksin kyllä tekemistä. Jos ei muuta niin blogin kirjoittamista. Konepyykkiäkin on aina. Kesäaika päättyy sunnuntaina. Kellon viisareiden siirtäminen ei vielä lopu, vaikka Suomi ajamassakin asiaa. Käsittely juuttunut jonnekin jossain. Minusta tällainen kellojen kanssa askartelu pari kertaa vuodessa on aivan turhaa. Tunti eteenpäin, tunti taaksepäin.

Tuntuu hullulta, kun tätä blogia ei lue kukaan. On todellakin kuin päiväkirjaa kirjoittaisi ja kannessa on ukaasi sille, joka luvatta kirjan avaa. Tätä saisi lukea, on lupa. Ehkä joku joskus hiffaa. Kirjoitan siis kirjaimellisesti itselleni. Ei haittaa.

Helsingin Sanomat kertoo tänään, että Didrichsenin taidemuseoon tulee vuoden kuluttua van Goghin näyttely hänen piirustuksistaan ja omakuvista. Hieno juttu. Sitä ennen käyn monissa muissa näyttelyissä muualla. Kun mieheni oli kuollut, menin seuraavana päivää Ateneumiin. Oli rauhoittavaa katsella tauluja. Oli kuin rakkaani olisi ollut mukanani. Vieläkin usein tuntuu siltä.


0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu