Tuli toukokuu

Palaudunpa tänne pitkän tauon jälkeen. Kevät jo ovella, luonto herää ja aurinko paistaa. Rakastan toukokuuta. Korona yhä häiritsee ja valtaa pitää. Kuka mitenkin kotonaan ilman haleja ja suukkoja.  Ikäihmiset kärsivät ehkä eniten. Ei vierailuja, ei lapsia ja lasten lapsia. Outoa ja ikävää aikaa.

Olen sentään käynyt kaupoissa ja oli vieraskin eräänä päivänä. Pidimme metrin raon, kuten ulkonakin teen. Alamme vaan jo kyllästyä rajoituksiin, unohdamme jopa tahallamme. Vappu oli ja se meni kotona ollen. Ei tippaleipiä, mutta ystävä toi munkkeja ja simaa. Jätti pikaisesti, mutta toi vapun tunnelman. Itsetehtyjä. Manta aidattu Kauppatorilla, ei seremonioita, ei lakitusta. Että semmoinen vappu. Puhelinkeskustelut lisääntyneet, tekstiviestit ja meilit samoin. Ei aina jaksa lukea tai tv:tä tuijottaa. Ensin ostin ikään kuin lohdutukseksi kaikkea hyvää syötävää, kunnes älysin sen homman pahaksi ja lopetin. Söin kiireellä kaiken ja palasin takaisin salaattilinjalle ilman jälkiruokia. Kesään mennessä on löydettävä taas uuma.

Rupesin lukemaan runojakin. Ovat hyvää seuraa. Eikä kaikki ole Eino Leinoa. Runoista olen aina pitänyt. Niitä harrastettiin jo lapsuuden kodissakin. Isälläni oli hyvä ääni ja luki perheelleen runoja ääneen. Meillä on aina luettu paljon ja sitä teki edesmennyt puolisnikin. Aina on ollut kirjoja ja on minulla vieläkin. Nykyisin ostan pelkkiä pokkareita. Tila alkaa loppua, mahtuvat pieniinkin rakoihin. Muuttojen yhteydessä olen paljosta luopunut ja menetin sekä kirjoja että hyllyjä.

Sataa vettä. Lämmintä vettä toivon mukaan. Panee lehdet puissa puhkeamaan ja valkovuokot alkavat työntyä maasta. Kohta on äitienpäiväkin. Mitenkäs vietetään, kun virus rajaa? Etäonnitteluilla. On nyt sitä taikka  tätä, on toukokuu ja kesä tulollaan. Kaikesta huolimatta.

Hyvää yötä. Minä menen nukkumaan.