Täällä taas tänään

Päivää pitkästä  aikaa. Hellettä on pidellyt. Korona yhä meitä ihmisiä kiusaamassa, vaikka jo hiukan hellittäen. Rajoituksia purettu, matkustaakin saa. Povataan toista aaltoa. Minkälaisena ja koska?

Juhannus oli ja meni. Mittumaariksi kutsuttu keskikesän juhla. Minä ilman seremonioita, ei juhannussalon ympärillä piiriä, ei kukkia tyynyn alla, ei juhannusheilaa. Muuten mukavasti. Olen lupsutellut kaupungilla, tehnyt joitakin tärkeitä ostoksia ja potenut peukaloani. Sen kynsi ollut ongelma vuosien ajan jäätyään joskus kauan sitten taksin oven väliin. Toisinaan sitten antaa kuulua itsestään kipuilemalla ja nyt on taas se aika. Harmittavasti. Toimin toisella kädellä vain neljän sormen varassa kuten piirretty hahmo. Mitä varten heillä muuten on vain neljä sormea?

Lueskelen, vaikka ei sitä voi lueskeluksi, joka minusta tarkoittaa ei vakavaa lukemista, sanoa. Siis minä luen tositarkoituksella. Usein ja paljon. Istun parvekkeella suuri aurinkohattu päässä viilempänä aikana, kun aurinko ei vielä sinne täysin paista. Kun se sen tekee, on siirryttävä sisälle. Aurinko ei ole terveellinen eikä ruskettuminen muotia. En salli sen langeta edes säärilleni. Panen purkista, jos kuljen paljastavasti ja nilkkarengas säihkyen. On tämä suviaika niin herttaista.

Iimeilailen myös sinne ja tänne ystävilleni. Puhun puhelimessakin. Kirjoitan paperikuorikirjeitä eräälle henkilölle ulkomaille, mutta postilaitos kummassakin maassa venkoilee. Koronan syytäkö? Pasteerailen kaupungilla kun sille päälle satun joko yksin tai jonkun ystävän kanssa. Asiaan kuuluu jälkimmäisessä tapauksessa mennä kahvilaan tai juomaan lasillinen samppanjaa. Voi sitä päiväsaikaan mennä yksinkin. Ne ajat, jolloin naisen ei ollut sopivaa mennä ilman herraseuraa mihinkään, ovat takanapäin. Naiset alkoivat panna kampoihin, orastava tasa-arvoisuuden tietoisuus alkoi ja sitä käymme vieläkin monessa asiassa. Naisen euro on miehen euroa pienempi ja moneen työpaikkaan mennään hyvä-veli-menetelmän mukaan. Joku ottaa aina kirjaimellisesti Pietarin sanonnan "heikompi astia". Minä en aivan kaikessa tasa-arvoa kannata, on hetkiä, jolloin ehdottomasti tahdon olla se heikompi astia. Eräs ysstäväni on sanonut, että tasa-arvo joko on tai ei, osittaista ei ole.

Asettaudun tästä nyt sunnuntain rauhaan, kuoriudun yöpaidasta ja aloitan aamupuuhat, joista urkenee uusi päivä.