Sammakko

 Tänään ei olekaan enää niin "pitkästä aikaa", kun on vain eilisestä. Äitienpäivää en vietä, mutta toivotan hyvää äitienpäivää. Olen kotona koko päivän ja tekemättä mitään mainittavaa.  Soitan ehkä eräälle kaikinpuolin äidittömälle ja panemme maailmaa järjestykseen. Aloitamme Ukrainasta. Sitten pohdimme NATOon liittymistä, koska sekin on yleinen puheenaihe. Sää? Menettelee ja on neutraali aihe. Puhuttuamme tarpeeksi alan katsella ikkunasta lehtien kehittymistä puihin. Kun tarpeeksi kauan katselen, tulen näkemään ne hyvin vihtakoossa.

Pesin koltun, johon en ole mahtunut. Pelkään pahoin, ettei peseminen auttanut: en mahdu siihen vieläkään. Ne tuppaavat kutistumaan kaapissa. Elokuussa mahdun aivan varmasti, uskokaa pois. Mitään muuta en pessyt, paitsi aamukahvimukin. Sen kyljessä on van Goghin kuva ja kun kuuma kahvi pannaan kuppiin, häviää van Goghin korva. Mitähän varten muuten?

En ole löytänyt  taskulamppuani mistään. Ei, en tarvitse sitä, mutta voi olla joskus hetki, kun tervitsen. Siksi se olisi hyvä löytää. Minulla ei ole erityistä taskulampun pitopaikkaa. Nyt huomaan, että olisi hyvä olla. Jätän etsimisen tuonnemmaksi. Mutta taskulamppua etsiessäni löysin nitomakoneen, joka on sammakko, joka hukannut silmänsä. Nastat siihen ovat pieniä. Onneksi niitä minulla on. Nitomakone ei korvaa taskulamppua. Nidoin heti pari paperia yhteen vain nähdäkseni, että sammakko toimii. Nitomistapahtumassa pitää sammakkoa painaa päästä. Ehkä kovassa kulutuksessa sen silmät ovat juuri kadonneet.

Tässä olivatkin tämän päivän pohdinnot.