Tuleeekohan tästä vallan tapa?

 Ihan tapahan tästä on tullut, että skrivaan tänne. Kevät kirvoittaa. Lehdet puissa eivät enää silmuasteella. Alkaa pihan koivikko olla jo kesäisessä kuosissaan. Linnuilla muuta puuhaa kuin tapella rviirin rajoista. Äitienpäivänä moni äiti sai maljakkoonsa vastapoimittuja valkovuokkoja. 

Luen Yeatsin runoja edelleen. Olen niihin tykästynyt. Kuten K:llekin sanoin,  ei aina tarvitse olla Eino Leinoa. Hyllysäni on myös Keatsia ja Shelleytä.  Seuraava Keatsia:

Oodi toukokuulle

Oi Hermeen äiti, ikinuori Maia,
joa laulaa voisin
kuin lauloi sulle rannoillansa Baia,
nyt etees toisin
sen uhrihymnit ammoin kaikuneet,
ja laulut, joita kuuli Kreikan veet,
kun suuret runoilijat pienen maan
niit´ antoi, kuollen tyytyväisnä pois!
Oi, anna mulle voima laulamaan,
vaikk´ yksin kukkaset sen kuulla vois
ja taivaan sini tuo,
ja helmassas taas iloisesti sen
pois kuolla suo
sun päiväs rikkauteen ja onnehen.

(suom.Jaakko Tuomikoski)

Soitin H:lle. Kremppaa jaloissa, eritoten polvissa. Yhdellä ja toisella kaikenlaista. Sovittiin, että jompikumpi tulee toisen luo visiittiin. Palaamme asiaan. K kutsui syömään äitienpäiväkakkua, mutta minulla muuta menoa ja kakun syöminenkin kiellossa. Nykyisin voi ilman himoa kulkea baakelsihyllyjen ohi kaupassa. Vatsa ja mieli tottuu, rutinoituu makeamattomaan elämään. Eikä ole edes vaikeaa.

Pannanpa tämäkin maanantai alulle ja siinä samalla uusi viikko. Liputetaan tänään Eurooppa-päivää. Eikä unohdeta torstaina vetää salkoon lippua vannoutuneen fennomaanin J.V. Snellmanin  ja suomalaisuuden päivän kunniaksi.