Auringon paisteessa turinaa

Kirjoitanpa muutaman rivin näin  aamutuiman jälkeen. Olen lähdössä tänään asioille, mutta vielä olen yöpaidassa eivätkä asiointini kohteet ole uksiansa avanneet. Elefantti-mukissa on kahvia ja läppäri kutsuvana edessäni. Ei kuin skrivaamaan.

Lämmintä ilmaa pukkasi pohjoiseenkin, eikä helle ole suuremmin haitannut. No, en maratonia lähtisi juoksemaan. Pukeudun mekkoon, lierihattuun ja nilkkaketjuun. Neuvovat, että on hyvä pää peittää paisteelta. Näin opetti jo äitinikin aikoinaan. Opetti myös kävelemään kauniisti. Kotona panin jalkaa toisen eteen kirja pääni päällä. Joskus se luiskahti lattialle. En tiedä, tuliko kävelytyylini näiden opetusten jälkeen sen mallikkaammaksi. Sittemmin kirja oli toisenlaisessa käytössä ja ahkera lukeminen jatkuu yhä.

Sain loppuun Pamukin kirjan ja Orwellin esseet ovat nyt menossa. Sitten olisi saatava lisää luettavaa. Parvekkeella voi istua lukemassa aamupäivisin ennen sinne siirtyvien auringon säteiden paahdetta. Partsin kukat helteestä huolimatta voivat hyvin amppelin kukkia paitsi. Niille tapahtui jotain ja odottavat nyt poistamista. Ostanko uuden? Tuo jää nähtäväksi.

Ruokaakin kuumuudesta huolimatta olen laittanut. Jo vuosien ajan olen ollut syvästi kallellaan kasviksiin päin ja aivan varmasti päivittäiseen ateriaani kuuluu reippaasti suositusten kasvismäärä, ylikin. Tämä tarkoittaa minulla, että laitan kasviksista muutakin kuin viipaloin tomaatin ja revin pari salaatinlehteä. On uuniruokia, keittoja jos jonkinlaisia ja vaikka mitä. Ei se liha ole aina kaiken a ja o. Lihan syönti Suomessa onkin vähentynyt samoin kuin alkoholin juonti. Ravitsemusterapeutit iloitsevat.

Itäisessä naapurissa kuohuu. Tänään HS laittoi eteeni kauhuskenaarion siitä, mitä Suomessa tapahtuu, jos Venäjällä sattuisi jotain suurempaa. Se ihmismassojen määrä, joka Suomen kautta pakenisi tapahtunutta? Ei puhuttu tuhansista, vaan miljoonista. Osa käyttää maatamme vain ponnahduslautana, mutta monet jäävät ja silloin on meillä pulma. Mihin majoittaisimme koko joukon? Lehti kirjoittaa myös kotien mahdollisuuksista, jos on tilaa. Näinhän tapahtui toisen maailmansodan aikana, kun menetimme Karjalan ja sieltä väki lähti evakkoon. Kaikki eivät pitäneet vieraiden majoittamisesta, eivätkä tulisi nytkään pitämään. Siirryin Helsingin Sanomien lukemisessa turvallisemmille alueille.