Syntymäpäivillä

 Ja niin olin minä viettämässä Helsinki-päivää sankarin täyttäessä 473 kunniakasta vuotta. Oli muukin ihminen samalla asialla kuuman auringon alla Espan iki-ihanassa puistossa, jossa joskus kirmailivat vasikat ja nimikin oli Vasikkahaka. Nyt oli puisto pullollaan väkeä kesähepeneissään, jäätelön myyjiä, turisteillekin pyhitettyjä kojuja, joissa niin sanotusti kaikkea kaikille. Lokki seisoi epäkunnioittavasti kansallisrunoilijamme pään päällä, jolta pilkalta säästyi Eino Leinon muhkea olemus kauempana puistossa.

Paljon parjattu Pohjois-Esplanadi avautui edessäni kaikessa kauneudessaan ja kauheudessaan. Terassipöydät  ritirinnan yhden kaistan autojen kanssa, vain jokunen puska välissä. Oli palmua ja kukkaa, purkkia ja purnukkaa. Ohi ajavien aitoilijoiden ilmeet kertoivat kaikesta muusta kuin ihailusta Helsingin uutta ilmettä kohtaan. Mutta ravintoloitsijat riemuitsivat, jokainen terassipöytä varattu. Röyhkeät lokit oppivat nopeasti nappaamaan suupalan ruokailijan lautaselta. Olin ostanut suomea puhumattomalta myyjältä jäätelön ja söin sen lokkipelkoisena varjoisalla penkillä. En saanut tuta hyökkäyksiä. No, kaikesta negatiivisesta arvostelusta huolimatta yksi kaupungin kauneimmista kaduista Esplanadi piti pintansa kaikkien istutusten lomassa. Espa on aina Espa puistoineen, lavoineen, kaikkineen.

Stadin friidun arvonimen tänä vuonna sai toimittaja kirjailija Seija Sartti ja Stadin kundiksi leivottiin säveltäjä Olli Ahvenlahti, jotka seisoivat Espan lavalla rinta rinnan vahvasti kukitettuina. Laulettiin, soitettiin bluesia, pidettiin puheita, joista yksi oli pormestari Juhana  Vartiaisen, joka oli ympännyt puheeseensa kohteliaisuudesta muutaman slangin sanankin. Koko Espan lavan ohjelma on Stadin Slangin uurastama, kuten aina muinakin vuosina. Me kaikki kuulijat yleisössä saimme lopuksi todeta, että "Niin gimis on Stadi", kuten Jussi Raittinen on sen joskus laulanut.

Lokkien kirkunan säestämänä kävelin puiston halki kohti yleistä kulkuneuvoa, joka toi minut kotiin. Olin ollut syntymäpäivillä.