Mansikoita ja herneitä

 Päivää taas. Istahdin koneen ääreen ja panen laittaen muutaman rivin. Hullun lailla olen syönyt mansikoita. Kaikkia lajikkeita Hellasta Lumottareen. Hilloksi en laita. Joskus sitäkin on tullut tehtyä. Kuten kaikkea muutakin. Oli iso kylmiö ja siellä syksyn tullen purkki poikineen. Suurella ylpeydellä  silloin tällöin rivistöjä vilkaisin. Se oli sitä aikaa.

Tavoistani poiketen kävin eilen täkäläisellä toripahasella. Mansikoita? Kyllä vaan. Sekä herneenpalkoja ja ai, kuinka nekin olivat makoisia. Kerran elämässäni olen ollut hernevarkaissa. Olin mamman ja papan mökillä ja olin vienyt muutaman tyttökaverin mukanani. Maantietä kävellessämme näimme hernepellon ja muitta mutkitta sukelsimme sinne. Ahtasimme taskut täyteen ja söimme minkä kerkisimme. Sitten kipin kapin pellosta pois ja nauraa kikatimme koko ajan. Sen koommin en ole varastamista harrastanut. 

Dorian Gray vielä kesken. Edennyt olen jonkun verran, mutta vielä puolet lukematta. Julmia juonteita on jo kuvankauniin Dorianin muotokuvaan tullut. Itsekin sitä säikähti ja pani maalauksen sermin taakse. Mistä Oscar Wilde lienee saanut aiheen kirjaansa? Eräs hänen aforisminsa kuuluu näin: "To love oneself is the beginning of a lifelong romance".

Ensi viikolla kampaajalle. Samalla käyn ostoksilla. Suunnitelmana on saada Madeleine-leivonnaisia, joista kirjailija Marcel Proust on kertonut. ja joita tietääkseni saa vain yhdestä paikasta Helsingissä. Aina kun siellä päin liikun, en malta olla niitä ostamatta. Ranskassa on muutakin hyvää kuin juustot. Eikös Charles de Gaulle ihmetellyt aikoinaan, että miten voi hallita maata, jossa on 246 erilaista juustoa?

Tämän pituinen tämä tänään.