Tutustuminen rullajäätelöön

 Tänään tuuli niin rajusti, että hameen helma oli siellä, missä sen ei pitäisi olla. Olin asioilla ja metroajelulla. Väljää oli. Syynä joko tuuli tai lomakausi. Veikkaan jälkimmäistä. Huomenna on ruoan laittoa. Ostin tarpeet ja söin largeannoksen rullajäätelöä. Sen sai tänään mediumin hinnalla. Katselin tarkasti jätskin valmistamista. Kaikki tapahtuu asiakkaan silmien edessä. Alusta, jossa jäätelöneste oli kohmettumassa jäätelöksi kaikkine lisukkeineen, oli -17 astetta. Nautin herkun läheisellä penkillä ja pidin kiposta lujasti kiinni, ettei tuuli veisi rulliani. Syötyäni menin kiittämään rullien valmistajaa ja kerroin pitäneeni niistä. Sain hymyn.

Olen myös maistanut mochi-jäätelöä. Pieniä pyöreitä, joissa jäätelö sisällä. Vahvasti puuterisokeria päällä. Nämä kaksi jäätelöä ja kuplatee! Kyllä me olemme kaikessa mukana, mitä herkkuja maailmalta tulee. Tuppukylämäisyys on kaukana historiassa.

Ostin parvekkeelle uuden amppelin.Nyt partsi on vahvasti punavoittoinen. Kukat ovat rehevöityneet ja kasvaneet. Ihan kuin minulle olisi ilmestynyt viherpeukalo. Melkein olen ylpeä. Syön hullun lailla mansikoita. Tänään Polkaa ja Hellaa. Jälkimmäinen muistuttaa maultaan ahomansikkaa. Hellat ovat pienikokoisiakin. Voisi panna heinänkorteen kuten ahomansikoita ennen. Niitä kasvoi mökin pihapiirissä ja riitti teilusti ripustettavaksi heinään. Olen mansikkafriikki.

Otin hyllystä Wilden Dorian Grayn muotokuvan. Luen uudemman kerran. Sen luettuani on mentävä kirjakauppaan ja ostettava ihka uusi kirja. Lähikauppakeskuksesta on kadonnut antikvariaatti. Myymälähuoneisto tyhjä, uutta yrittäjää ei ole näkynyt. Kävin siellä usein ja olin melkein aina ainoa asiakas. Tulikin mieleen, kuinka kauan kauppa on. Ei ole enää.

Palaankin tästä taas Wilden kirjaan ja nautin hänen tekstistään kuin myös suomentajan työstä.