Vieras tuli käymään

 Helsinki ollut mullin mallin amerikkalaisen korkean vieraan takia. Jos vielä asuisin Skattalla, olisi ollut mutkikasta päästä kotiin. Koko kaupungin  keskusta ollut osin suljettu ja poliiseja kuin Vilkkilässä kissoja. No, onhan se iso tapahtuma, kun USAn presidentti Joe (Joseph oikealta nimeltään) Biden oli kyläilemässä. Vaikka en minä ollut katsomassa ohi vilistävää autosaattuetta, mutta tuhannet muut olivat. Katselin sohvan nurkasta tv:stä vierailua ja söin mansikoita. Suomi taas vahvemmin maailman kartalla. 

Olen käppäillyt taas ihmisten ilmoilla. Metrolla menin ja metrolla tulin. Ja nautin kaikesta ja koko  ajan. Täältä periferiasta kun melko helposti pääsee pois. Mutta ei metro ole yhtään sama asia kuin ratikka, vaikka kulkeekin kiskoja pitkin.

Soitin M:lle. On loukannut jalkansa ja kipsissä monta viikkoa. Iso osa loppukesästä  menee nyt huilien ja varovasti. Aina sattuu ja tapahtuu.

Nyt luen Jerome K. Jeromen Kolme miestä veneessä uudemman kerran. Alkuteos Three Men in a Boat ilmestynyt vuonna 1889. Thamesia pitkin mennään ja lystiä kavereilla on. Minullakin, sillä kirja kirjoitettu suurella huumorilla. Sitä aikoinaan keho(i)tti lukemaan italialaistunut ystäväni Napolin liepeillä. Ja  minähän luin. Ja siis nyt taas.

Tämä kehottaa/kehoittaa on alituinen kompastuskivi. Pitäisi tarkistaa, mitä mieltä on Kotus. Sitä luulee suomalaisena osaavansa suomen kieltä, mutta ei vaan osaa. Koulussa jo opettajan punakynä heilahti. Nyt ei ole tarkistajaa, mutta vanha suomen opettajani saattaa kyllä nykyisessä leposijassaan hiukan vääntelehtiä. "Alkaa alkamaankin" hänen kauhukseen on tänä päivänä vallan hyväksyttävää puhekieltä. Maailma muuttuu. Sen sai tuta aikoinaan eräs Eskokin.

Minäpä tästä menenkin Jerome K. Jeromen kirjan kimppuun.