Kevättä enää yksi päivä

 Lätkäpelit päättyneet ja Suomi on maailmanmestari. Oli hienoa seurata ja jännittävää niin paljon, etten meinannut pysyä  koltussani.

Kohta toukokuu päättyy ja alkaa virallisesti kesä. Kunpa ilmatkin olisivat sitä mieltä. Ei nyt aivan villahousuja tarvita, mutta...  Uskaliaammat jo kulkevat shortseissa. Suomen kesä niin lyhyt, että kaikki on heti revittävä irti. Parvekekukat kukoistavat ja pihalla kukkii voikukkia ja muita alkukesän juttuja. Ihan mukavaa pasteerailla roskikselle. Pasteerailin tänään pitemmällekin, kun saan vieraan keskiviikkona. Piti ostaa tarjottavan aineet. Pitkästä aikaa valmistan jotakuta muutakin varten kuin vain itseäni. Ostin taas pari laatikolliista Espanjan mansikoita ja torilta kotimaisia. Ei vielä jälkimmäisissä kesän makua, mutta sinne päin. Tulossa on.

Katselin tv:stä jonkun leffan nyt illalla, jonka nimeä en tiedä. Joku avaruusjuttu ja käytiin ainakin Marsissa ihan kuin minä metrolla keskustassa. No, kai se joskus meneekin niin. Ihminen on utelias ja tahtoo tietää, mitä muualla on, onko mitään. Ja jos, niin onko se älykästä? Erilaista kuitenkin.

Lukemista ei oikein ole. Hyllyssä on, jopa niitä, joita en koskaan ole loppuun asti lukenut. Nyt yritän taas Matti Rämön polkupyöräilykirjaa. Viimeksi sekin jäänyt kesken. Olen nyt siinä kohdassa, kun hän on Ukrainassa niissä kaupungeissa, jotka siihen aikaan olivat vielä ehjiä, kauniita ja ihmisiä täynnä. Nyt raunioina ja autioina veli Venäjän käytyä. Rämö nimittäin on polkemassa kohti Istanbulia.

Minäkin aikoinani tykännyt pyöräilystä, mutta visusti tietysti pysytellyt Helsingissä ja sen liepeillä. Paljon olen pyöräillyt, vielä naimisiin mentyänikin nyttemmin edesmenneen pikkuserkkuni kanssa. Muutettuani taas kerran uuteen kotiin puolisosn kuoltua, annoin pyörän pois. En tiedä, onko enää elossa.

Nyt lähden ihmettelemään, jos nukkuisin tänä yönä edes vähän aikaa. Hyvää yötä.