Kesäkukat toivat partsille kesän

 Partsilla kukoistavat nyt kesäkukat. Tänä vuonna väri on punainen. Aikamoinen rahtaaminen kotiin, mutta onnistui. Ilmojen lämmettyä siellä on ihanaa istua, lukea ja syödä mansikoita. Jos sattuu vielä olemaan samppanjaa lasillinen, niin onni on täydellinen.

Sukulainen soitti ja kertoi huonoja uutisia. Tutkimukset meneillään sairaalassa. Nykyisin saan enää harvoin hyviä uutisia. Olen huonojen uutisten iässä. No, ei Suomen kohdalla Nato-uutisetkaan hurraata saa. Turkinmaa panee kampoihin Naton jäseneksi pyrkimuksessämme. Venäjä sulki kaasuhanan, mutta ei paniikkia, sillä sitä on ainakin toistaiseksi vielä muilla keinoin jaossa. Ostaminen kallistunut ja kallistuu lisää. Monilapsiset perheet hätää kärsimässä. Minulla on yhden hengen talous. Ja kaikki tämä sukulaisen sairastumista paitsi on Ukrainan sodan syytä. Ja kun kaivetaan syvemmälle, sormi osoittaa itäisen naapurimaamme presidenttiin, joka hyökkäsi "puhdistusmielessä" Ukrainaan saaden Euroopan sekaisin. Tämä pieni mies, joka luultavasti potee jonkunlaista Napoleonin kompleksia.

Pitäisi saada Italian kirje vaalmiiksi, pakettiin kirjan kanssa ja postiin. Kun vaan ei suju, eikä saa tehtyä. Ennen sekin ollut suitsait ja valmis. Oikeastaan se teksti, jonka jo naputtelin, ei enää ole ollenkaan aktuellia asiaa. Uusiksi! Suomi-Amerikka Yhdistyksen jäsenlehti tuli. Kiinnostavia matkakirjoituksia amerikkalaisista luonnonnähtävyyksistä, maisemista, joissa monet länkkärit filmattu, eikä tietenkään voi olla mainitsematta legendaarista Road 66, jota pitkin minäkin nuorempana haaaveilin joskus ajavani. En ole ajanut. Amerikka sinänsä ei ole kuulunut must-maihini. Ei mitään hinkua suuriin kaupunkeihin. Mutta niiden sijaan olisi mahtavaa katsella ylös korkeuksiin nähdäkseen maailman suurimman puun, yli 80-metrisen General Sherman´in ja muita kunnioitusta herättäviä mammuttipetäjiä. Se vasta olisikin poikaa!

Suomi voitti eilen Ison-Britannian jääkiekossa juhlavasti 6-0. Ei ollut jännitettävää. Tänään peli Itävaltaa vastaan. Katselenko? Totta kai. Mutta nyt lipittelen aamukahviani mukista, jonka sivussa  on elefantteja. Korvien koosta päätellen afrikkalaisia.