torstai 2. maaliskuuta 2023

Ilmeisesti jään tänne

 Kun kerran palauduin blogimaailmaan, mitä sitä jättämäänkään tähän. Sen kuin jatkan. Tänään on ruoan laittoa, kunhan tästä tokenen. Vasta aamukahvi menossa. Luin lehdestä lakoista ja niitä piisaa ja uusilla uhataan. Yksi uusista koskisi minuakin ja lakon toteutuessa on takseilla "joulu", johon kekoon minäkin kannan korteni. Seuraan tilannetta.

Eilen minut pysäytti herraihminen kadulla sanomalla "on niin kaunis ilma". Ja olihan se. Keväinen suorastaan, loskainenkin. Olin juuri ankarasti yskinyt, joka minua on pitkään vaivannut, ja pihisin jotain vastaukseksi, joka oli hyvin kaukana rupattelusta. Kaveri olisi jatkanut pitempäänkin, mutta minut valtasi taas ankara yskänpuuska ja lipesin paikalta. Liittyikö kontaktin suullinen otto jotenkin siihen nykyisin puheenaiheena olevaan ihmisen yksinäisyyteen? Vaivaa kaiken ikäisiä, nuoria ja iäkkäämpiä. Jopa lapsetkin valittavat, ettei ole kavereita. Joku oli lähettänyt syntymäpäivilleen kutsuja. Kukaan ei tullut. Jäikö elämänikuinen trauma? Ennen muinoin ei juuri ketään jätetty missään ja koskaan yksin. Oli sukua ja naapureita, empaattisia tuttavia, välittäviä. Nyt elämä on niin hektistä, ettei "jakseta" tuntea kiinnostusta kanssaihmisiä kohtaan. Tuloksena saattaa olla, että seinänaapuri maannut kuolleena viikkoja omassa vuoteessaan, kun naapurit eivät olleet ihmetelleet, minne hän on kadonnut. Joku olisi voinut "hei, onko kaikki hyvin?"

Luen edelleen kirjaa kirjaproomusta ja sen omistajasta monsieur Perdusta. Hän on irottanut laivansa köydet kaijasta, pannut moottorin käyntiin aikeenaan lähteä pois Pariisista. Sai viime tipassa seurakseen nuoren kirjailija Max Jordanin, joka hypätessään jo laiturista irronneseen laivaan menetti joen pohjaan matkalaukkunsa ja lompakkonsa. Olen kirjan joskus lukenut, mutta en muista kaverusten jokimatkasta mitään. Siispä jatkan lukemista. Jokimatkailijoista on kirjoitettu muitakin kirjoja, muun muassa Jerome K. Jerome kertoo humoristisesti kolmesta miehestä veneessä. Joki on Thames ja kirjan ilmestymisvuosi 1889. On hyllyssäni.

Hörppään loppuun latteni ja valmistaudun päivään. Ehkä laitan molemmat, vichyssoisen ja siskonmakkarakeiton.


0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu