Taas

 Jaahas, tästä kirjoittelustahan tänne tulee jo aivan tapa. Kun melkein jokaisena päivänä on kutakuinkin jotain sanottavaa. On se sitten asiaa tahi ei. Yleensä ei. 

Piti lähtemäni hurvittelemaan ja näyttäytymään kauppakeskukseen, mutta jätin sen. Panin sen sijaan pyykkikoneen töihin. Eräs ystäväni haluaa pyykkiinsä tuoksun ja kuivattaa parvekkeella ikkunat auki. Kyllä minunkin pyykkini tuoksuu raikkaalle, vaikka kuivuukin kylpyhuoneessa eikä pesuaineessa ole parfyymia. Tästä tuli mieleeni, että meinasin sortua Kicks-nimisessä paheen pesässä, joka myy parfyymejä ja muuta mitä nainen tarvitsee pysyäkseen haluttavana ja kauniina. Myyjä aisti herkkyyteni ja himoni. Yritti saada minut ostamaan enemmän kuin ostin ja meinasin mennä koukkuun. Mutta järki voitti ja maksettuani kiiruhdin melkein juoksujalkaa ulos. Se on niin paha paikka tämä Kicks ja minä olen niin heikko.

Olen etsimässä ikkunan pesijöitä. Pari  ystävääni on löytänyt netistä ja sieltähän minäkin katselin. Toinen ystävä tilasi paikasta, joka teki halvalla ja puolittain vaati vakituista jatkotoimenpidettä sekä ikkunoiden että koko huushollin putsaukseen. Sinne en uskalla ottaa yhteyttä, koska pyytäisin vain ikkunoiden pesun ja tuntisin aikeeni olevan epärehellisellä pohjalla, kun ei ole aikomustakaan sitoutua firman kanssa enempään. Miksikö en sitten pese ikkunoitani itse? Ensiksikin se on vaativaa työtä ja se pitää osata. Minä en osaa. Mökillä pesin, mutta siellä olikin pienemmät ikkunat ja homma oli helppo. Täällä on isot ikkunat ja niitä on monta. Ei saa jäädä viiruja, joita minulla tuppaa jäämään. Mökilläkin jäi, mutta niihin ei kiinnittänyt sen enempää huomiota puoliso kuin luonnon eläimetkään. Toiseksi ajattelen ansaitsevani jonkun toisen pesemään ikkunani. Olen laiskistunut, enkä, kuten annoin jo ymmärtää, taitokaan ei riitä. Joku voisi keksiä itsepesevän vempaimen, kun on keksitty itsekulkeva pölyimurikin. Jatkan netin tutkimista.

Kohta luiskahti  hollille jo melkein lounasaika. Lämmitän laittamani marokkolaisen jauhelihakeiton. Olen aikoinani iki-ihastunut marokkolaiseen ruokaan ja syönyt ehtaa Tetuan-nimisessä kaupungissa Marokossa. Olin juuri kokenut kulttuurishokin kävellessäni Tetuanin kaduilla, mutta shokki hälveni ravintolaruoan ääressä ja hyväksyin maassa maan tavalla.