Pullavanukas

 Eräänä päivänä päätin tehdä pullavanukasta. Ikiaikainen jälkiruoka, jota on aina tehty. Minun tekemisestäni on kuitenkin vuosia ja nyt putkahti mieleen. En tehnyt pullasta, vaan kuorettomasta vehnäpaahtoleivästä. Tuli niin makoisaa, että pistelin sen yhden päivän aikana. Menin vaa´alle ja hupsista. Siellähän vanukas näkyi selvillä numeroilla.

Kotona olen perjantaihin asti jolloin tikit menen poistattamaan. Luen Leen kirjaa, katselen tv:stä päiväohjelmia, mutta en missään tapauksessa tee kotikultani eteen mitään tähdellistä. Siis pitäisi ainakin imuroida. Konepyykkipesua tein vaihdettuani vuodevaatteet. Niin, ja laitoin minä taas uunijuureksiakin. Jääkaapissa on aina tarvikkeet, enkä suinkaan halua, että alkavat nahistua. Tykkään uunijuureksista, vaikka onhan niissä kova pilppuaminen ja kun on vain nuo yhdeksän sormeakin käytössä toistaiseksi. Animaatiosarjan Simpsoneilla on aina vain kahdeksan. Varpaitakin saman verran kuten kaikilla piirretyillä hahmoilla. Olkoon syy moiseen mikä tahansa, on se minusta hauska.

Toinen K soitti ja hän on se K, joka ei puhu sairauksista. Ei edes kysellyt etusormeni  vointia, jonka olisi tietysti voinut ihan kohteliaisuudesta tehdä, kun sormen tilan tiesi kuitenkin. Kun ei kysynyt, kerroin vapaaehtoisesti, enkä silloinkaan saanut suurempaa sympatiaa. Ehkä se ei ole kenestäkäään muusta mikään suuri juttu, paitsi itsestäni.

Tänään on taas aurinkolasi-ilma. Kyllä se kevättä on. Talvisaappaat jääneet käyttämättä ja pian alkavat nilkkuritkin olla liikaa. Ihanaa: pikkukenkäsää! Sen jälkeen mekkoilmat, juhannus ja kokonainen kesä. Kyllä taas kelpaa sipsutella.

SDP oli näyttävästi eräänä päivänä täällä Tallinnanaukiolla telttoineen ja asiaan vihkiytyneiden virkailijoiden kanssa. Minullekin tyrkytettiin yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista mainoslappusessa. Sanoin vain yhden sanan, joka kertoi puolueesta, jota kannatan. Eikä se ole SDP. Kaveri ei lannistunut, vaan koetti käännyttää. En kääntynyt.