Torttujuttua ja muutakin

 Eilen olin vallan pökerryksissä suuressa ruokakaupassa katsellessani Runebergin torttuja. Kaikki leipomot edustettuina ja torttuja eri laipomoiden metrikaupalla. Runebergin torttujen ulkonäköön ja makuunkaan suuremmin ei ole kajottu, kuten laskiaispullien on käynyt. Kaikissa kansallisrunoilijamme tortuissa oli hilloa ja sokerivesikuorrutus hillon ympärillä. Ostin rasian, jossa oli neljä minikokoista torttua. Illalla maistoin ja kyllä siinä tuttu maku oli ja kosteuttakin. Kolme muuta pakastin. Katsotaan miten sokerivesikuorrutuksen käy.

Olen joskus lukenut, miten Runebergin torttu sai nimensä. Tuntemani version mukaan porvoolainen leipomo oli luonut tortun ja se oli nimeä vailla. Rouva Fredrika Runeberg oli leipomon vakioasiakas ja häneltä kysyttiin, saako tortun nimetä herra Runebergin mukaan. Rouva antoi luvan. Niin että tämän mukaan ei Fredrika-rouvalla ollut sen enempää tekemistä torttujen kanssa kuin itse runoilijallakaan.

Laskiaiaspullaan palaan myöhemmin. Himoitsen maistaa uutta ja erilaista. Kuusenkerkkää ja sen sellaista. Ehkä menen Ekbergin kahvilaan, joka HS:n mukaan on mennyt leikkiin mukaan ja leipoo muitakin laskiaispullia kuin perinteisiä.

Palautin kauppaan ostamani lämmityspuhaltimen ja ostin lisää kynttilöitä. Tosin harkinnassa on kunnon lämpöpatterin hankkiminen. Lämpömittarikin olisi mukava huushollissa, että tiedän, missä asteissa palelen.

Helsingin Sanomissa tarinoitiin, kuinka miehet kävelevät väistämättä naisia päin. Osin kuulemma johtuu siitä, että nainen tekee ensin väistämisliikkeen, joka antaa ikään kuin miehelle oikeuden kävellä väistämättä,  sillä sekaannushan siitä tulee, jos molemmat väistävät. Olen nyt viime aikoina tehnyt kokeita tässä kävelyjärjestyksessä, eikä kohdalleni ole miesten kenssa tullut törmäämisiä. Kyllä ovat väistäneet. No, tietysti päin kävelemisen  syynä voi olla miehen sen hetkinen kunto, humalatila tai pöllyssä oleminen tai ylenpalttinen viha naissukukuntaa kohtaan. Mutta nämä ovat harvinaisia syitä. Seuraan tilanteita edelleen.