Vetistä on

 Vetinen talvi sen kuin jatkuu. Minähän en lunta, pakkasta enkä koko talvea edes kaipaakaan, mutta kuivin jaloin toki  tahtoisin ulkona liikkua. Mestari minusta on tullut lätäköiden yli loikkaamisessa. Olen hankkinut lämpölähteen ja käyn sen joko vaihtamassa tai palauttamassa. Ostamani  ei sopinut huusholliini. Taloyhtiö viilensi huoneistojan lämpötiloja ja jotain piti keksiä, että ei tarvitse kotona olla lapaset käsissä ja pipo päässä. Kaivoin untuvapeitonkin esille. Oli vuosikaudet ollut vakuumpaketissa ja nyt tuli todella tarpeeseen. Joku tonttu talon asukas meni ja valitti liiallisesta kuumuudesta huoneistossaan ja siitä alkoi tämä viilenemisrumba. Kohtuus olisi ollut mukava.

Taas on Itämeressä kaapeli pantu rikki joko vahingossa tai tahallaan. Susi tietää, kumpaa lajia ollut. Selitys kiinalaisomisteisella laivalla oli, että kovassa tuulessa ankkri putosi pohjaan ja niin sitä raahattiin ja kaapeli osui tielle. Vahinkoja sattuu, mutta...

Lukemisessa palauduin takaisin Poeen. Luen Edgar Allan Poen novellikokoelmaa, joka ilmestynyt tässä muodossa englanniksi 2012. Poe syntyi Yhdysvalloissa 1849 ja kuoli 40 vuotta myöhemmin. USAssa. Poen tuotanto sinänsä minulle vierasta, mutta runon The raven (Korppi) olen suomeksi lukenut. Ehkä nyt tutustun hänen tarinoihinsa. joista osa kauhujuttuja, ja yritän parannella ruostumaan päässyttä englannin kieltäni. Sitä tarvitaan Helsingissä monissa kaupoissa ja ravintoloissa.

Huomenna on imurointia ja seuraavana päivänä käyn palauttamassa tai vaihtamassa tämän lämpöjuttuni. Ehkä ostan oikean lämpöpatterin.