Uusi alku

 Hupsista. Pitkän tauon jälkeen jälleen täällä ja vuosikin on vaihtunut. Hyvää vuotta 2025. Vanha oli sitä mitä oli, hyvää ja vähemmän hyvää. Niin kuin aina ihmisellä. Tasapaksu olisikin aika kuivaa.

Pakkasta ja lunta luvattu. Saimme kumpaakin. Enkä olisi kummastakaan välittänyt. Näillä eväillä kuitenkin tätä vuotta aloitimme. Polttelen lämpimäkseni kynttilöitä. Polttelen niitä muulloinkin, on sitten joulu tai vaikka juhannus. Pianhan jälkuimmäinen alkaa olla hollilla. Puolisen vuotta. Alankin purkaa joulua. Tuntuu jo valot ja kimallukset kovin kulahtaneilta.

Joululahjoja en saanut enkä antanut. Itselleni yhden pyrypallon olohuoneeen pöydälle ostin ja laskettakoon sekin joululahjaksi, kun ostin hammasklääkärikäynnin. Plakit pois. Sitä kertyy, vaikka mitenkä vimmatusti harjaa. 

Ystäviä olen tapaillut, vaikka rivit harvenneet erinäisten tapahtumien takia. Olen joidenkin kanssa lounaillut, kun ravintolamaailmassa on paljon valinnan varaa. Tuomaan markkinoille en lopultakaan mennyt. Kompastuin piparkakkuihin, kun päätin, että niitä saa tästäkin osasta Helsinkiä. No, eivät ole tietysti kotitekoisia, mutta maistuivat virolaisetkin nisset ja nasset, joita vaihteluksi ostin.

Tänään näköradio näyttää yhtä sun toista. On uudenvuoden jokavuotinen konsertti Wienistä ja  komisario Palmunkin elokuvia. Jälkimmäiset hyvää suomalaista antia. Joel Rinne vetää vertoja David Suchetin Poirotille. Niin että tämä ensimmäinen päivä tätä vuotta sujuu sujuvasti tv:n äärellä.

Ryhdynkin heti toimeen.