Aamullisia ajatuksia

 Hyvät ihmiset, heinäkuuta mennään jo kovaa vauhtia. Helteet loppuivat ainakin tällä erää. Mutta kesä toki jatkuu. Olen rampannut kaupungilla ahkeraan ja nauttinut ratikalla kulkemisesta. Hakaniemessä vaihdan kulkuneuvoa, koska matrolla ei pääse koko kesänä kuitenkaan Rautatientorille. Kolmosen sporalla pääsee vaikka Manskulle Stockmannin eteen. Sporasta tuli mieleen, että tämä pikaratikkakin no 15 on nyt virallisesti nimeltään Spåra. Ihmiset äänestivät. Kuljettaa kansaa Itäkeskuksesta Espooseen ja on kuulemma odotettua suositumpi kuljetusväline. Minä en pidä sitä oikeana ratikkana. Numerokin aivan liian suuri. Minun ratikkani ovat 1-10.

Panin Janne Saarikiven kaksi lukemaani kirjaa hyllyyn ja haikailen kolmannen ostamista. Tässä välissä jatkoin kesken jäänyttä Juha Hurmeen kirjaa Nyljetyt ajatukset  (2014). Kertoo Aimon ja Köpin soutuvenematkasta Kustavista Hailuotoon. Juttuun mahtuu kaikenlaista muutakin, aivan opiksi asti. Vähän paksu pideltävä vuoteessa taskukirjaksi, sivuja 485.

Täkäläiseltä torilta olen ostanut mansikoita. En säilö millään lailla. Syön ainoastaan. Tänään käyn kaupasta hankkimassa vihannesvuokaaa varten ainekset. Ja totta kai menen torillekin. Sinne on muuten tulossa korealainen katuruokala, mutta valmistuminen sangen hidasta. Ruokalista sentään laitettiin jo esille. Ehtiikö kesän aikana? Eikä ostoskeskuksen kauppahallikaan ole vielä valmis. Odotan kiihkeästi Itiksen maalaispuodin kojun aukeamista. On luvattu pitää hyvää kalatiskiä. Täällä päin kun on aikamoisen surkea tuoreen kalan tarjonta. Ennen muinoin Helsingissä oli kalakauppoja ja valikoima oli houkuttavan runsas. Se oli sitä aikaa, kun olin lapsi ja nuori, eikä ollut marketteja, vaan ostaminen hoitui  kivijalkakaupoissa, joita oli melkein jokaisessa korttelissa.

Tsilari-lehti tipahti luukusta. Kuvia 12.6. Stadin Slangin tapahtumasta Espan lavalla. Minäkin olin parissa kuvassa muiden mukana. Se oli päivä, kun Stadin friidu ja Stadin kundi julkistettiin, musisoitiin ja pidettiin lystiä. Aurinko paistoi, ilmassa juhlan tuntua ja vanhan tavan mukaan Runebergin patsaan pään päällä kökötti kalalokki.

Tiputtelenpa toisenkin kupillisen cappuccinoa ja sitten jatkan digi-Hesarin lukemista. Miten maailma tänään makaa?