Lauantain loruilua

 Istun jälleen läppärin tyhjän kirjoitusläntin dessä ja mietin, minkälaisia sanoja alan naputella. Kielitieteilijä Janne Saarikivelle se ei olisi ongelma. Olin hänen "kanssaan" viettämässä 12.6. syntymäkaupunkini syntymäpäivää. Juhlakalu täytti 474 vuotta. Oli muitakin samoissa pippaloissa. Tapahtumia ympäriämpäri kaupunkia, mutta minä vain yhdessä. Eräänlaisena juhlakaluna oli myös Janne Saarikivi saatuaan tittelin Stadin kundi. Filosofian lisensiaatti Riitta Korhonen julistettiin Stadin friiduksi. Kummatkin kukitettiin ja saivat Signe Branderin valokuvan Helsingistä kehystettynä. Olin ystäväni kanssa ja tilaisuuden päätyttyä menimme lounaalle. Vasta iltapäivällä olin kotona ja mieli oli hyvä.

On se nytkin. Aurinko paistaa ja on lauantai. Panen pian pyykkikoneen töihin ja sitten alan valmistaa kana-bataattipannua. Imurointikin käväisi mielessä, mutta ehtii sitä ensi viikollakin. Tosin olen silloinkin lähdössä kaupungille jonain päivänä. Asiasta sovittiin jo erään ystäväni kanssa. Josa vaikka Espan puistoon ja sitten kahville. Tai jotain aivan muuta.

Kreikassa kuulemma helteisen kuumaa. Meillä täällä viileämpää, mutta auringon paistaessa voi pasteerata vaikka mekkosillaan. On se niin ihanaa tämä Suomen suvi, on sitten kylmä taikka vari. Roskiskeikkakin täällä kotipihalla tuntuu juhlalta. Syreenit kukkivat, nurmikot rehoittavat ja kurtturuusut tuoksuvat. Nehän on pitänyt ei kotoperäisenä kasvina hävittää, mutta kaikkialla ei ole ryhdytty nän radikaaliseen työhön. Oulunsalossa asuvalla ystävälläni on, ja pysyy, pihallaan kurtturuusuja ja kauniita ovatkin kukkiessaan. Olen monesti niitä siellä ihaillut. Pikkutyttönä täällä Helsingissä kävimme joukolla syömässä lähikoulun pihalla ruusunmarjoja. Taisivat olla kurtturuusuja. Jos koulun vahtimestari näki ryöstöretkemme, tuli äkkilähtö.

Olen suorastaan ollut sikana, kuten sitä nykyisin sanotaan, onnellinen saadessani ajaa ratikalla Rautatien aseman metroaseman ollessa korjausten takia suljettuna. Hyppään iloisesti Hakaniemessä ratikkaan ja ajan keskustaan. Pääsee kolmosella ja kutosella. Valitsen yleensä kolmosen. Lapsuudessani sillä oli eri reitti, kuten monella muullakin sporalla. Enää ei voi luottaa vanhaan muistiin, että se ja se numero ajaa sinne ja sinne. Onneksi on netti.