Tämmöistä tänään

 Että harmittaa eli ottaa oikein päästä. Siis tämä taloyhtiön ikävä lämmön pudotus huoneistoissa. En ole vieläkään saanut ostettua lämpömittaria, josta saisin tietää, missä  asteissa palelen. Pakollinen huoneistokohtainen mittari asennettiin eteisen seinään, josta asukas ei itse voi seurata lämpötiloja edes. Eteinen on minusta väärä paikka. Olisi pitänyt laittaa kylmempiin huoneisiin, joissa yleensäkin oleskellaan. Aion nyt todellakin käydä ostamassa sähköllä käyvän lämpöpatterin. Saanen sen jotenkuten raahattua kotiin.

Muuten menee kuten menee. Tänään laitan munakoisopihvejä ja kaneli-omenachipsejä. Ostin jälkimmäistä varten Granny Smith-omenia. Ylihuomenna vihdoinkin kampaajalle. Piti yksi aika peruuttaa, kun kylmä iski hartioihin ja niskaan etten päässyt kääntämään yläkroppaa. Elämästä tuli hankalaa. kun piti kokonaan kääntyä nähdäkseen sivuille. Ja sivuillehan pitää silloin tällöin katsoa. Menin lääkäriin, joka kirjoitti voimakkaita kipulääkkeitä ja antoi vielä toista lahjaksi, joita oli saanut näytteeksi. Tohtori muisti minut parin vuoden takaa, jolloin passitti siltä istumalta sairaalaan, jossa sitten olin muutaman päivän. Tätä lääkäriasemaa käytän vain hädän hetkellä, muuten kunnallista ja toista yksityistä, jossa olen ollut asiakkaana vuosikaudet.

Joku jo povasi kesän sään. En viitsinyt tutustua siihen, kun en usko moisia ennustuksia noin pitkälle. Kunhan nyt pari seuraavaa päivää. Paras tapa, ja varminkin, on ikkunasta ulos katselu. Pannako villaa vai puuvillaa ylle, sateenvarjo vai päivävarjo.

Luen edelleen Hararan kirjaa ihmiskunnan synnystä. Aivan aikojen alusta ja myöhemmästäkin, jolloin tallustelimme savannilla ja metsästimme illalliseksi jotain lihaisaa. Ihmisen hinku makean syömiseen juontaa alkunsa juuri noilta ajoilta. Oli viikunapuita ja ihminen kiipesi syömään, ennen kuin paviaanit ehtivät paikalle. Makeita viikunat olivat ja ihmisen DNA pani maun mieleen. Yhä DNA muistaa ja se onkin sitten sitä atavistista ilmiötä. Viikunapuihin emme ainakaan täällä pohjoisessa tarvitsen kiivetä, mutta jokainen ruokakauppa ja tv-mainos pitää huolen siitä, ettei DNA unohda. Luulee että edelleen dallaamme ruohoaavikoilla kaukana etelässä ja silmien edessä siintää vankka viikunapuuviita.

Eiköhän tätä ole jo tässä. Menen suihkuun ja sen jälkeen alan viipaloida omenia mandoliinilla. Pitää olla pari millisiä.