Harmittaa

 Piti menemäni kuuntelemaan kielitieteilijä Janne Saarikiveä. En mennyt. Tuli ja oli muuta. Harmitti ja harmittaa vieläkin. Sekin harmittaa, mutta huomattavasti vähemmän. Se nimittäin, että on satanut lunta. Ei nyt aivan nivusiin asti, mutta niin, että ne " valoisuuden haikailijat" voivar nyt iloita sydämensä kyllyydestä. 

Ehkä menen kauppaan tänään tai ehkä en mene. Ehkä jätän huomiseen. Otin pakastimesta bataattisosekeiton täksi päiväksi. Kasvispäivä. Luen ja myöhemmin seuraan tv:stä eduskunnan kyselytuntia. Hjallis Harkimon Helsingin asunto puhuttaa, kun ei tiedetä,onko se asumista vai vuokraamista varten ja siitä taas seuraa, että Helsingin kaupunginjohtajan virkaan hakeutuessa pitää olla helsinkiläinen, eikä sipoolainen, kuten Harkimosta, joka hakee paikkaa, väitetään. Mikähän asia olisi selvää kuin pläkki?

Nuorehko ystäväni J paistoi Runebergin torttuja ja pani sisarensa toimeksi antavaksi eli hän joutui tuomaan tortut minulle, joita J oli tehnyt sekä äidilleen että minulle. Ystävällistä. Panin pakastimeen ja huomasin niiden kosteuden, joka on aina hyvä asia Runebergin tortulle. Itsekin olen muinoin niitä väsännyt. Enää ei ole hommaan tarvittavia pieniä vuokiakaan tallella.

Huomenna ystävänpäivä. L ja A lähettivät jo kortin. Minä turvaudun sähköposteihin. Etsin jonkun viisaamman keksimän sitaatin mukaan. Ystävien joukko harvennut. Joku siirtynyt toiseen  hiippakuntaan ja  joku syystä tai toisesta luovuttanut. Niin se menee ihmisellä.

Nyt alan kuoriutua aamutakista ja siirryn suihkutteluhuoneen puolelle. Sitten mekkoa päälle ja mitä sitten sen jälkeen, jää nähtäväksi.