Ei samppanjakorkkia

 Ekbergin leipomossa paistetaan samppanjakorkkeja vain perjantaisin. En ollut perjantaina. Söin kahvin kanssa Napoleonin, joka myös kuuluu  Ekbergin klassikoihin. Herkkuhetken jälkeen siirryin ystäväni kanssa kaupan puolelle, josta ostin seitsemän ompeluseurapullaa. Sitten käppäiltiin Chez Mariukseen. Nyt sitten minulla on sen kadottamani vempaimen tilalla uusi, jolla saa melonista palloja. Niin että sitä on tehty ostoksia Helsingin Bulevardilla. Ensin mentiin metrolla ja sitten kutosen ratikalla. Samalla tavalla kotiin päin, mutta päin vastoin. N jatkoi matkaansa minun pysäkkini jälkeen. Päivä oli onnistunut.

Nuorempi K soitti. Olen saamassa hänen veljeltään kondiittorimestarilta Runebergin tortun, kunhan tapaamme. Säilyy kuulemma jääkaapissa luovutushetkeen asti. Itse olen ostanut Fredrikan torttuja, jotka ovat minikokoisia Runebergin torttuja. On vietetty runoilijan päivää aivan Suomen liput saloissa. Muistuu mieleen luokkatoverini Matti, joka saattoi minut usein koulusta kotiin, tuli sisälle ja luki ääneen Vänrikki Stoolin tarinoita. Sitten Matti otti ja ihastui Ullaan ja luultavasti luki hänellekin Vänrikkiä.

Tänään viihdyn kotona ja katselen ikkunasta helmikuista päivää. Luen, syön vihannesgratiinia ja vaihdan vuodevaatteet. Kone sitten ne pesee. Ennen muinoin oli monessa talosas pesutupa, jossa keitettiin valkopyykki, pestiin käsin ja kerrottiin juoruja. Nykyisinkin taloissa on "pesutupia", mutta sielläkin touhuaa teknologia huippuhienoine koneineen. Nyrkkkipyykki on unohduksissa.

Menenkö vai enkä mene? Olisi mahdollisuus päästä kuulemaan kielitieteilijä Janne Saarikiveä. Ehkä haluan mennä. Mietin asiaa.Nyt hörppää kahvini loppuun ja alan viettää tätä vastikään alkanutta uutta päivää.