Jutustelua tämäkin

 Huomenta. Jos/kun aurinko paistaa ja ilmoja pitelee nollan tienoilla, niin on niin keväistä että. Tosin tietää märkää keliä, mutta sekin olotila on läpikäytävä. Hissukseen olen oleskellut ja saamattomuuteni vähän harmittaa. Edes tekosyitä en keksi. Kampaajalle menoa jahkailen. No, se nyt ei kovin suurta seikkailua ole. Ruoan laittamista, tv:n katsomista, puhelimessa lörpöttelyä ja sen sellaista. Kesken on vielä jonkunlainen romaanin muotoon kirjoitettu elämäkerta ruotsalaisesta taidemaalarista Hilma af Klintistä. 

Kaupassa ei lakko suuremmin näkynyt. Ei edes lakkovahteja ovella. Käppäilin ihan Stockmannin sivuliikkeeseen, mutta poistuin ostamatta ja menin Kicksiin. Ruotsalainen kosmetiikkayritys, joka levittäytynyt Suomeenkin. Ruokakaupasta ostin sitä ja tätä. Punalaputettuja tuotteita oli, kun kauppiaat ovat hätää kärsimssä hävikin takia, kun asiakkaista osa kannattaa lakkoa ja pysyy poissa. Tätä naputellessa lakko päättynyt, mutta neuvotteluissa ei sopua ole syntynyt, jotta lakkoilu saattaa myöhemmin taas olla totisinta totta.

Vielä viikko tätä helmikuuta. Ei ole oikein helmeillyt tänä vuonna. Joskus ollut vuoden kylmin kuukausi. Lunta on näkynyt, mutta lapsuuteni paksut kinokset ovat historiaa. Kuten lapsuutenikin. Eikä Helsinki siihen aikaan ollut nykyisen monikansallinen kaupunki. Moni näki ensimmäisen tummaihoisen Helsingin olympiakesänä. Tänään se on täyttä arkea, ei enää mitään  eksotiikkaa. Eikä Suomessa yksin, vaan koko Euroopassa ovat ajat muuttuneet. Nyt muuttuu entistä enemmän Venäjän hyökättyä Ukrainaan kolme vuotta sitten. Rauhaa puuhataan. Mitä siitä seuraa?

Aamukahvi on juotu. Ei kuin päivää alkamaan.