Hei taas

 Harvakseltaan tulee tänne kirjoiteltua ja harvakseltaan tätä luetaan. Nyt on kuitenkin pientä jutun juurta. Minullapa on tikkejä etusormessa. Olen siis pienesti vaivainen. Homma alkoi siitä, kun piti saada hokkaidokurpitsa halki. Siihen, ja muihinkin tarkoituksiin, on sitä varten yli puoli kiloa painava kiinalainen veitsi. Otin klapinhakkaajan otteen ja asennon ja iskin. No, sattui myös etusormeen, eikä kurpitsa edes haljennut. Tuli verta sormesta tulvimalla ja sitä oli kaikkialla. Painoin ja puristin. Paperinenäliinatkaan eivät tyrehdyttäneet. Soitin läheiseen lääkärikeskukseen ja kysyin, jos joku lääkäri olisi halukas ompeluhommiin. Oli. Kipitin sinne ja tehtiin toimenpiteet. Puuduttamispistot tekivät eniten kipeää. Lopuksi sormi tuhdisti paketoitiin ja käppäilin kotiin. Ompeleet poistetaan vielä tällä viikolla.

En kuitenkaan miksikään invalidiksi ole heittäytynyt, vaan askareet on suoritettava ja siihen työhön  riittää mainiosti yhdeksän kykenevää sormea. Haavan puhdistuskin sujuu ja suihkussa käärin muovikelmua etusormen ympärille. Kampaajan laittamat uudet kiharatkin tulee pestyä ilman etusormen apua. Kyllä tämä tästä.

Eilen oli aurinkolasi-ilma. Tänään pilvistä ja luvatttu sadetta. Pysyttelen kotona ja panen lisäpatterin toimimaan. Yhä mietin,ostanko toisen makuuhuonetta varten. Ulkona kuitenkin vielä maaliskuisen viileää, vaikka huhtikuu pakkaakin pian päälle. Olen myös edelleen kiukkuinen taloyhtiön lämmön alentamiselle. Aikaisemmin kun tuli ulkoa kylmästä kotiin, oli ihanan lämpöinen vastaanotto. Ei ole enää. No, ei nyt aivan samoja asteita kuin ulkona, mutta ei liioin lämmintä tuulahdustakaan.

K soitti ja kertoi jonkun tuttavansa sairauksista (?). Olen aina protestoinut tätä sairauskeskustelua vastaan. Jos kysytään vointia, ei vastaus vaadi kaiken kelaamista alusta loppuun. "Kiitos, hyvää kuuluu", riittäisi. Kysymyskin yleensä retorinen. Itselleni kuuluu aina hyvää vaikka ei kuuluisikaan. Yleensä kuuluu. Tämä etusrmijuttukin aika pieni takapakki.

Rakastan tv:n Simpsoneita. Simpsonin perheen 8-vuotias älykkötyttä Lisa pitää Leen kirjaa To kill a mockingbird  top 10 joukkoon kuuluvana. Minulla on se suomenkielisenä hyllyssä ja kaivoinpa sen taas esille ja aloin lukea. Takakansikin Lisan tapaan hehkuttaa kirjaa "unohtumattomaksi romaaniksi". Sen sisältö on edelleen ajankohtainen ja  kirja on jo nyt 65 vuotta ilmestymisensä jälkeen vahvasti klassikoihin kuuluva.