keskiviikko 12. maaliskuuta 2025

Tukka kunnossa

 Kyllä se niin, kuulkaas, on, että hiukset ovat ihmisen kruunu. Jos ei ole hiuksia, "kruunu" voi olla jotenkin toisin. Olin eilen kampaajalla ja nyt on frisyyri taas niin tip top että. Kaikenlaista tehtiin ja istuin pitkään kampaajan kätevissä käsissä. Sitten taas joskus, kun alkaa rupsahtaa.

Kävin Delissä ostamassa Madeleine-leivonnaisia, joista kertoi Marcel Proust kirjassaan Kadonnutta aikaa etsimässä. Leivonnaisista tuli maailman kuuluja. Ostan niitä aina kampaajareissullani. Panin pari syötyäni pakastimeen seuraavia herkutteluhetkiä varten. Deli tuottaa, kuten kaiken muunkin myytävän, suoraan Ranskasta. Todellinen herkkumyymälä. Ja niin vaaaarallinen!

Tänään, ennen huomisia luvattuja sankkoja lumisateita, aion kauppaan katsastamaan lämpöpattereita ja ostamaan sisätilan lämpömittarin. Olen kertonut taloyhtiön ikävästä tempusta alentaa huoneistojen lämpötilaa. Joku rontti oli valittanut liiallisesta lämmöstä. Asennettin minusta aivan järjettömään paikkaan eli eteiseen lämmön mittaaja, jota seurataan herra ties mistä, eikä asukas tiedä asteita. Eteiseen! Muut huoneet ovat kylmiä ja niissä oleskellaan taatusti enemmän kuin eteisessä. Minkäs teet? Isoiset ovat päättäneet.

Kylmyydestä puheenollen, sananen aivastamisesta. Eräs tuttu antoi neuvon, että kun aivastuksen alkaessa panee  etusormen nenän alle, aivastamista ei tapahdu. Ei tepsi. Enkä aivasta fiinisti kerran taikka pari, vaan yleensä 11 kertaa. Paperinenäliina suojana niitä tulee siis näin monta, eikä mitenkään hiljaisen sivistyneesti. Koko kroppa hypähtelee ja paperinenäliinaa on vaikeaa pidellä. Onneksi näitä aivastuskohtauksiani ei ainakaan tähän mennessä ole tapahtunut ihmisten ilmoilla. Kotonahan voi ja saa aivastaa tavalla, joka muualla häiritsisi ihmisiä ja paikalla olevia muita eläimiä. Eläimiähän me olemme kaikki. Minä tiedän, koska luen edelleen Yuval Noah Hararin kirjaan ihmisen syntyhistoriasta, joka oli pitkä ja monimutkainen prosessi. Ei sitä heilahdettu tuosta vaan, vaan vaiheita oli monia ja moninaisia. Lopuksi laskeuduttiin puusta ja panimme itsemme pystyyn kahden jalan varaan. Tämä jatkuu.

Mutta tämä sepustus ei tällä haavaa. Ryhdyn päivän viettoon.


0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu