Kevättä jo

 Koko eilisen päivän keräsin etupäässä henkisiä voimia  tämän päivän imuroimiseen. On yksi niistä hommista, joista olen mato laistamaan. Nyt se oli pakko tehdä ja ajattelin ahkeroimiseni jälkeen levätä ja samalla kertoa uurastamisestani. Vaikka se tuskin ketään kiinnostaa.

Eilen laitoin tuhdin juuresmunakkaan, josta tuli paksu ja maittava. Kone raastoi ainekset, minä paistoin sipulit ja joku kana oli muninut munat. Jäi täksikin päiväksi. Tykkään kasvisruoista, enkä pidä pahana, jos liha jää vähemmälle. Siinä syödessäni muistin, että muinaisina vuosina, kun oli vieraita, tein jälkiruoaksi portviinijäädykettä. Ei kuin ohjeita netistä ja huomenna laitan yhden ilman portviiniä sieltä helpommasta päästä. Ihan vesi herahtaa nytkin kielelle.Ei tarvita jäätelökonetta, pakastin riittää.

Espanjalaiset mansikat ovat saapuneet. Yhtä pulleina ja suurina  ja mansikoita vain maultaan heikosti muistuttavina. Ostin. Ovat ne kumminkin mansikoita. Kellon viisaritkin pantiin tunti eteen päin, niin että virallisesti on kesä. Kesäaika kuitenkin. Ja huomenna huhtikuu ja aprillipäivä. Eipä ole enää aprillaajia. Ennen oli ja menin usein lankaan. Jo muinaiset roomalaiset viettivät aprillipäivää. Ihan kiva juttu onnistuessaan vieläkin. 

Aurinko paistaa täydeltä terältä ja on niin kevättä, niin kevättä. Villahousujakaan ei enää tarvita ja hansikkaat vaihtuivat ohuempiin. Pihalla jo jokunen istutettu kukka kukkii. Huomasin roskikselle mennessäni. Syreeni kuitenkin vielä vallan vaiti, eikä lintumaailmassakaan kuhista. Muutama varis asioi puustossa ja koivutkin yhä kaljuina. Mutta kyllä se tästä.

"Kevätilmoissa ylitse pääni
soi musiikki levoton
kuin kultaisten rumpujen ääni -
vai Paninko huilu se on?"

(Lauri Viljasen runosta Evoe!)